Siitä graduahdistuksesta vielä...Mä olen kaikille teille gradun kanssa tuskaileville elävä esimerkki siitä, että sen paskan voi saada joskus kasaan ja paperit ulos. Mä tein sitä kolme vuotta. Tai siis pikemminkin pakoilin kaksi ja puoli vuotta. Siinä vaiheessa oli pakko ottaa itseä niskasta kiinni, kun graduohjaaja tuli kännissä baarissa valittamaan saamattomuuttani. "Seli, seli!", se antoi takaisin selityksilleni.

Oikeastaan mulla oli kaikki hyvät syyt pakoilla gradua. Sairastuin tautiin, josta olisi voinut tulla vakavaa tekoa. Onneksi selvisin operaatiolla. Ei siitä sen enempää. Se on ollutta ja mennyttä, enkä halua ajatella koko asiaa enää. Tein samaan aikaan töitä kahdessa paikassa: avustin maakuntalehteä ja autoin irakilaislapsia läksyissä. Siihen päälle vielä älyttömän raskaat tiedotusopin käytännön kurssit. Ja huono, kuluttava parisuhde, jossa mies itki exänsä perään. Mulla olisi ollut sille graduohjaajalle tarjolla kaikki oikeuttavat selitykset, mutta se ei halunnut kuunnella. Ehkä hyvä niin, etten antanut itselleni enää hyvää tekosyytä olla ryhtymättä työhön.

Mä en tehnyt keväällä enää yhtään kurssia. Töitäkin tein vain kaksi ja puoli viikkoa helmi-maaliskuussa. Keskityin siihen graduun täysillä. Laitoin itselleni viikossa aina jonkun dead linen. Piti esim. tehdä 10 sivua valmista kamaa tai luku valmiiksi. Se vitutti, raivostutti ja  turhautti, mutta sen avulla mä pääsin tavoitteeseen. Joka tosin keväällä oli Thaimaan matka. Tuollainen ihana hemmottelumatka on loistava keino gradun purkittamiseen. Matka on varattu siksi ja siksi päiväksi, sitä ennen sen on pakko olla valmis. Mulla se toimi ainakin.

Varautukaa siihen loppusäätöön. Se vie kaikki mehut. Wordin kanssa tulee yhtä tuskaa, koska sisällysluetteloa ei saa alkamaan oikealta sivulta. Ja sitten vielä pdf:ksi muuttaminen.

Se on mahdollista. Mä olin luuseri, joka pakoili graduohjaajaa,  kunnes joutui eräässä pubivisassa kohtaamaan hänet silmästä silmään. Se oli sitten menoa.