Blogimiitti. Miten ihmeessä Weeruskaan meneminen tuntui aluksi niin pirun vaikealta? Sitä alkaa etukäteen häpeillä kirjoituksiaan, mielipiteitään ja itseään. Kirjoitan työkseni, mutta se on niin erilaista. Vaikka mun lehtijuttuja lukisikin 30 000 ihmistä, saan ani harvoin palautetta niistä. Paitsi töpätessä. En ymmärrä sitäkään, miksi se uusien kasvojen tapaaminen tuntui alun perin niin nihkeältä. Töissäkin joudun kiusaamaan tuntemattomia ihmisiä päivittäin.

Hyvä, että tuli lähdettyä. Mukava ilta mukavien ihmisten seurassa. Pidempäänkin olisi voinut jaksaa, ellei huomenna odottaisi hektinen duunipäivä jossakin kaukana. Mieskin lähtee pois. Se käy haastattelemassa belgialaista rokkipumppua Brysselissä ja tulee vasta tiistaina takaisin. Minä ja autorata ollaan ihan vain kahden.