Pahoittelut siitä, että olen samoilla linjoilla Ilta-Sanomien tämänpäiväisen otsikon kanssa, mutta Kristian Meurmanin veto Idolseissa oli jotakin uskomatonta. Kirosin ensin miehen biisivalintaa, mutta tyylikkäästi, kovin tyylikkäästi hän siitä suoriutui. Veti jopa vertoja Chris Daughtrylle.

Entistä sykähdyttävämmäksi esityksen teki hänen tyttöystävänsä (?) jännitys kisakatsomossa. Ensin nainen istui käsi suulla ilmiselvästi hermostuneena miehensä puolesta. Lopussa hän taputtaa käsiään yhteen vapautuneesti ja silmissä kuultaa suunnaton ylpeys ja rakkaus.

Töölössä siivotaan huomisia kekkereitä varten. Olen onnistunut värväämään tänne lähes pari kourallista vieraita. Hassua, miten ihminen voi olla innoissaan syntymäpäivistään vielä ikäloppunakin. Miehellä tulee syntymäpäiväni jo yli, sillä olen ahkerasti jaksanut muistuttaa hänelle lahjan hankkimisesta. Siitä ei enää saa puhua, muuten jään lahjattomaksi. Mulla on sellainen ongelma, etten edes tiedä, mitä tahdon lahjaksi. Voin innostua ilmaiskynistä, ilmaisheijastimista tai ilmaisista ruokanäytteistä marketeissa, mutten todellakaan tiedä, mitä oikeasti haluaisin. Matkoja ja hammaslääkäriaikoja ei viitsi toivoa synttärilahjaksi, koska niitä ei tipu kuitenkaan.

Ihan kuin syntymäpäivät tiputtaisivat mut takaisin lapsenasteelle.