Tapahtuipa näinä aurinkoisena päivinä kaksi kummallista pysäytystä. Autan mielelläni turisteja, mutta kahdesti olen jäänyt liki sanattomaksi. Ensimmäisen kerran silloin, kun Tampereella englantilaismies kysyi, missä suunnassa on Pori. Toisen kerran toissa päivänä, kun kaksi närkästynyttä, laukkujaan rahtavaa saksalaisnaista halusi päästä Rostockiin. Tilanteen tekee vieläkin haasteellisemmaksi se, että kuulemma lautta eikä lentokone käy.

Haloo, koska meiltä on mennyt juna- tai bussiyhteys Itämeren yli? Koska Hangosta lähtevä laiva on ilmeisesti buukattu täyteen, kerroin heille Travemünden autolautasta. Minulla ei ollut kuitenkaan kaivaa taskustani tai päästäni kyseisen paatin aikatauluja. Tiedän, että laiva lähtee Sompasaaresta, mutten tiedä, onko Finnlinesilla siellä jonkinlainen toimisto vai mitä. Enkä tiedä sitäkään, miten Sompasaareen pääsee. Ehdotin asian tarkistamista ensin internetistä, mistä naiset näyttivät närkästyvän entisestään. 

Eilen tuli myös kovin epätavallinen pysäyttäjä kadulla vastaan. Tämä McLaren-paitaa käyttävä, puolikaljuuntunut suomalaismies esitti oudoimman ja suorimman kysymyksen, jonka olen koskaan tuntemattomalta kuullut.
- Anteeksi. Mennäänkö naimisiin?

PS. Päivän elokuvavinkki. Menkää katsomaan David Fincherin Zodiac. Kestää nälkävuoden verran, mutta sen kestää tuijottamatta kelloa, koska elokuva on taitavasti rakennettu, 70-luvun ajankuvaa tarkasti noudattava ja hyvin käsikirjoitettu. Hienoa nähdä, että Robert Downey jr. on palannut takaisin. Kyseessä on kuitenkin lahjakkaimpia aikalaisnäyttelijöitämme. Vai kuka Chaplinin nähnyt voi väittää muuta?