Virkistävä Blogimiitti on ohi. Mieleen jäivät ainakin Marinadin kadehtittava mekko ja tiedotus siitä, että minun petikumppanipohdintani ovat yltäneet jonkinlaiseen ennätykseen, Visukintun Heikin kylmä matka kohti tuonpuoleista, Monsuuni-Ullan paluu Piilaaksosta, Takaisin Kallioon nousu työurallaan yhden kerroksen ylöspäin, Rappiotädin jakama kohtalo blogi-innon ajoittaisesta hiipumisesta sekä mukava Zepa, joka tunnustautui blogini lukijaksi. Kiitokset myös Silumiinille seurastasi.

Olen tullut 42 tunnissa järkiini Mumbaista. Nuuhkinut kuittejani, räknännyt saldojani ja päättänyt lykätä Aasiaa tulevaisuuteen. Ei nyt, ei jouluna eikä keväällä. Ehkäpä makaisin kuitenkin Intiassa ruokamyrkytyksessä: kelpo ajatus saada itsensä unohtamaan koko matkan. Hyvästi kuuma Intia, tilallesi tulkoon jouluinen Rooma.

Tämä viikonloppu on omistettu kulttuurille. Q-teatterin Putoaminen oli kiehtova monologi Camus´lta. Erittäin kaunis visuaalisesti ja äänimaisemallisesti. Kunpa olisin voinut nousta penkiltäni, kaivaa kameran esiin ja yrittää taltioida ne ilmeet, valot ja varjot. Kun aavemainen nainen soittaa pianoa perimmäisessä nurkassa ainoana valonaan tyhjyydestä roikkuva ikkunanruutu. Tai kun monologia esittävä mies tasapainoilee tikapuilla kiiluvasilmäisenä tuskanhuutajana. Tai kun ruskea valo verhoaa vain toisen silmän ja suun rypyt.

Illalla Sovitukseen. Jan kehui, Nyt kehui, imdb kehui eli ei voi olla turha reissu.