Pitkästä aikaa meemi. Aroketulta pöllitty

1. Avaa Winamp, iTunes tai mikä tahansa musiikin toisto-ohjelma.
2. Laita random päälle.
3. Kirjoita 20 ensimmäistä randomilla tullutta, vaikka ne olisivat kuinka noloja.
4. Kirjoita lyhyesti joitakin muistoja/ajatuksia jokaisen biisin alle.

Mä ränkkään  vähän uusiksi ja kirjoitan vain 10 ekaksi tullutta.

1) 311 - Love Song. Vaikken olekaan covereiden suurkuluttaja, kyseinen bändi on onnistunut tekemään kunniaa Curen klassikolle. Rakastuneiden liirumlaarumia.

2) U96. Night in motion. Tunnustan kuuntelevani ysäriteknoa siksi, että muistaisin ne hetket, jolloin olin nuori, villi ja vapaa. Korian NS-talo. Hepun isän kotiviiniä Hepun isän työpaikalta sikalasta vohkituista veri-pulloista. Älkää kysykö. Kuulostaa liian omalaatuiselta ollakseen ihan normaalia. Tapailin yhtä viisitoistavuotiasta maailmanparantajaa, joka äänitti mulle uuysikutosta kasetille.

3) KLF. Justified and Ancient. Tää menee liian vanhaksi muistaakseni, miksi tykkäsin kappaleesta. Varhaisnuoruus, veikkaan vuotta 1992. Mikä tän naisen nimi oli? Tammy Winette vai se Take Thatin levyillä vieraillut Lola,Lili, Lulu? Rauhoittaa.

4) Smashing Pumpkins. Bullet with Butterfly Wings. Lukioangstia. Täyttä tuskaa. Muistan kirjoittaneeni kappaleesta aineen uskonnonopettajalle. Despite all my rage, I´m still just a rat in the cage. Miten voisi olla täydellisempää kappaletta, häh?

5) Manowar. Hail and Kill. Olen myöhäisherännyt Manowariin enkä oikeastaan ole herännyt soturimetalliin vieläkään. Tämä kappale tuo mieleen kolmen vuoden takaiset Sauna Open Airit. Hengattiin kaverini Ollin kanssa bäkkärillä ja väisteltiin puolialastomia Teräsbetoneita. Jatkot Rusty Angelissa ja kaikki laulaa "Hail, hail, hail and kill"

6) Apollo 440. Ain´t talking ´bout dub. Musavisakappale. Kiisteltiin Ahtin ja Akun kanssa, mistä kyseinen biisi on sämplätty. Van Halenia toki. Ei oikeastaan iske enää muuten kuin tuolla alkuriffillä.

7) Jethro Tull. Locomotive Breath. Hieno, hieno kappale. Olin vielä yliopistossa ja luukutin tätä viikon päivät putkeen. Kuuluu siihen vaiheeseen elämässäni, kun innostuin seitkytluvun musiikista.

8) Bon Jovi. She don´t know me. Lempituotantoni Bon Jovin biiseistä. Ensimmäisellä levyllä, en tiedä ylsikö edes sinkuksi. Niin viatonta, niin lempeää. Bon Jovista jumaloiduin alun perin 7-vuotiaana katsellessani Runawayn videota äidin vhs-kasetilta. Innostus laimennut aikaa myöten, mutta tämä biisi jäänyt.

9) Juice Leskinen. Rakkauden ammattilainen. Juicen lyriikasta olen pitänyt aina. Nostan miehen suomalaisten sanoittajien primus motoriksi. Voiko kauniimmin kirjoittaa maailman vanhimmasta ammatista.

10) Prince. When doves cry. Ihan jees, mutta siihen se oikeastaan jää. Mulle Prince henkilöityy pikemminkin Symboliin ja kappaleeseen Gold. Kiva kasarisaundi, rummut, koskettimet ja viekoitteleva ääni. Videoissa liikaa elementtejä, neonkeltaisia vaatteita ja hassuja hiuksia.

Perkule, pitää jatkaa. Sen verran lystiä.
11) Ramones. I wanna be sedated. Nyt seuraa jotain hyvin häpeällistä. Olen oppinut tuntemaan Ramonesia covereiden kautta. Pojat ja mikä vieläkin häpeällisempää: Jared Leto laulamassa tätä kappaletta Niin sanotussa elämässäni Jordan Catalanona.

12) Wasp. Wild Child. Minä, minuutta, minulle. Anna asui silloin vielä Suomessa. Biisi lokalisoituu Dorikseen ja haikeisiin hetkiin joissain siellä tanssilattian ja insinööricornerin välissä. Blackien nähnyt livenä ja silloin mieheni kainalossa se tuntui yhtä hyvältä.

13) Apulanta. Ilona. Toni W laulaa tässä niin riipaisevasti ja kertsissä paikka paikoin persiilleen, mutta silti helmien helmi. Mitä tapahtui Ilonalle? Tekikö se itsarin? Piti mainostaa laulajalle nähneeni ne ekan (ja varmaan viimeisen) kerran Korian NS-talolla Lehtivihreiden ja Tehareiden yhteiskeikalla vuonna 1995.