Vuoden viimeistä päivää viedään. Pääsimme takaisin Roomasta sateiseen Suomeen. Matka tappoi stressin, kiitos siitä. Kymmenen kilsaa käveltiin päivässä, mikä ainakin pariskunnan toisessa osapuolessa sai aikaan jonkinlaisia vastareaktioita viimeisenä päivänä. No, mulla oli vain yksi vesirakkula, sillä joka varpaassa. Nähtiin pakolliset nähtävyydet ja se muuan kieliä puhuva jouluherra. Syötiin myös elämämme kalleimmat baileys- ja jäätelöyhdistelmät. Trevin alueen ainoassa auki olevassa gelateriassa osataan vetää turisteja retkuun. Kaksi likööriä ja kaksi jäätelöä tuottaa yhteistulokseksi 41 euroa.





Ei matkasta sen enempää. Harmaa sää ja työt palauttivat mut aika nopeasti takaisin arkeen. Ehkä on parempi summata, mitä tästä vuodesta jäi käteen. Ensinnäkin kolme hienoa matkaa New Yorkiin, Italiaan ja taas kerran Italiaan. Kohtaaminen Rooman kanssa oli kyllä ensimmäiseni, muttei varmasti viimeinen.

Urallani eteneminen töihin, joita eniten haluan tehdä, on mainitsemisen arvoista myös. Vaikka olenkin avustaja, tunnen, että työhöni luotetaan.

Äidin ystävän kuolema oli ehdottomasti vuoden rankin pala. Se viikko, jolloin kuulin hänen elävän viimeisiä hetkiään, murskasi. Myös naisen lasten takia. Surullisimmat hautajaiset, joissa olen koskaan ollut. Surullisin kohtalo, jossa olen koskaan myötäelänyt.

Egoistinen Taika ei ole vienyt Tellulta paikkaa sydämessäni, vaikka onkin perin veikeä omassa narsistisuudessaan. Nukkuu yönsä porukoiden välissä ketarat pystyssä, joten löytänyt paikkansa lauman johtajana. Mutta on se silti niin söpö.