Mä luulin, että uuteen työpaikkaan pääsyssä on tukalinta hakemusten täyttely ja työhaastattelut. En tajunnutkaan, että sitä vielä joutuisi piikitettäväksi, kuulusteltavaksi ja virtsatettavaksi.

Kävin sitten tänään elämäni ensimmäistä kertaa huumetesteissä. Luulin kyseessä olevan vain virtsakoe, johon ei liity millään tavoin neulat eikä veri. Väärin, se olikin tuplatesti. Vihaan verikokeita koko sydämestäni, en ole koskaan voinut sietää niitä enkä siedä. En pidä edes verenpaineen mittauksesta, koska tuntuu, että verisuonet puskevat ulos ranteistani. Se tikittävä äänikin vielä. Olen siis esimerkillinen sairaanhoitajan lapsi, jonka kammo anatomiaa kohtaan alkoi jo Olipa kerran elämästä.

Selvittyäni verikokeesta, mut vietiin virstanäytteen ottoa varten toiseen huoneeseen. Piti allekirjoittaa ja vakuuttaa, että kyllä se on minä, joka tässä olen testauttamassa itseäni. Varmistaa, ettei taskuissani ole mitään esineitä. Vasta myöhemmin hokasin, että pelkäsivät, josko mulla olisi ollut vieraan ihmisen virtsaa taskussa. Pestä kädet ilman saippuaa, mennä lorottamaan purkkiin, jonka itse olin valinnut ja jättää ovi lukitsematta. Sen jälkeen valita kaksi putkiloa, jonne virtsani kaadutetaan ja varmistaa, että putkien numerot ja tietoni natsaavat yhteen. SItten taas allekirjoittaa papereita.

Tulee vain rikollinen olo heti kättelyssä ja alkaa vaistomaisesti pelätä, josko sitä narahtaisi vaikka heroiinista, vaikkei eläessään ole yhtään huumeita vetänyt.