Helkkari soikoon, mutta gradusta tuli sitten parempi arvosana kuin olisin osannut olettaa. Meidän tutkimusperinteisellä laitoksella kun isketään cumuja toisen perään, joten tuntui helkkarin hyvältä saada magna. Nyt saan röyhistellä rintaani muutaman minuutin ja kokea jonkinlaista ylpeydentuntoa. Välillä se gradun tekeminen tuntui niin tahmealta ja vastentahtoiselta. Oli sellaiset fiilikset, että olen liian tyhmä tekemään gradua. En oikein ymmärtänyt mitään semioottisesta metodistani enkä edes kulttuurin käsitteestä. Tee siinä sitten kulttuurisemioottista gradua. Epäusko omiin kykyihin oli valtava. Ei olisi millään jaksanut analysoida enää yhtään lööppitekstiä tai lööppikuvaa. Toisaalta laitoin myös surutta mutkia suoriksi. Senkin pystyy tekemään, kunhan vain selittää, miksi on valinnut tällaiset ratkaisut. Eikä näköjään siitä sakotettu.

Mutta on se hienoa saada magna kolmen vuoden pään hakkaamisesta betoniseinään. Itse lausuntoa en ole vielä saanut. Kypsäri on vielä tarkistusvaiheessa suomen kielen laitoksella, mutta laitoksen kanslisti laittoi sähköpostia arvosanasta. Oli mukavampi tehdä duuniakin päivällä. Mä olin suhteellisen happamalla päällä koko eilisen ja aamupäivän. Varsinkin, kun en ymmärtänyt uutispäällikön tehtävänannosta yhtään mitään ja muutenkin oli niin karmean vaikea orientoitua työhön pitkästä aikaa. Toisaalta meikäläisen duuniin on siunaantunut niin lupsakkaita ja mukavia tapauksia ihan päällikkötasolle asti, joten pian aloin viihtyä taas. Ja mulla on tiedossa parin seuraavan päivän duunit etukäteen, mikä helpottaa huomattavasti asiaa. Työministeriä ja yhtä ruottalaista dementiatutkijaa pitäisi jututtaa. Terveyspuolen jutut on suomen kielelläkin haasteellisia, saatikka sitten enkuksi. No kaipa siitä jotenkin selvitään.

Mies on tänään työmatkalla Tukholmassa. Se kärsii valtavasti lentopelosta, eikä se todellakaan ole mikään pikku juttu. Kiva siinä on itselläkin istua vieressä, kun ukko tärisee horkassa lasittunut katse silmissään. Toivottavasti kaikki menee hyvin.