Voisi kuvitella, että palauttaessaan gradun stressi katoaa, mieli kirkastuu ja itsetunto hipoo ärsyttävyyden rajoja. No niin minäkin ajattelin. Ennen kuin tulivat ne päivät, jolloin kolmen vuoden tappelu alkoi kääntyä mun voitoksi. Tajusin, että perkeleen paperikasa ei ehkä sitten olekaan mun vihollinen, vaan menolippu pois yliopistosta. Kirjoitin 150 sivun tuotoksen valmiiksi puolessatoista kuukaudessa, kun ei ollut enää muuta vaihtoehtoa. Graduseminaarissa olin lupaillut työni valmiiksi pari vuotta aikaisemmin, ja nyt kun olin armotta myöhästynyt kaikista takarajoistani, eikä graduohjaajakaan enää moikannut, oli pakko tehdä jotakin. 

Oikeastaan mun suurin motivaattorini oli kuitenkin matka Thaimaahan. Olin tahallani buukannut sen toukokuun alulle, jotta en voisi enää livistää vastuusta. Aina kun päivittäinen gradun naputtelu alkoi ottaa musta selkävoiton, selailin Bangkokin ja Phuketin hotellien kuvia netistä. Mitä mellevämpi uima-allas ja siistimpi huone, sitä innokkaammin jaksoin taas paneutua paskiaiseksi nimittämääni graduun.

Kun sitten sain gradun lähetettyä yliopistopainoon, tipuin tyhjän päälle. Tässäkö tämä nyt sitten oli? Kahdeksan vuotta opiskelua yhteiskuntatieteellisessä, kahdeksan ihanaa vuotta. Mitäs nyt? Pidin yliopistoa suojapaikkanani. Opiskelu on mukavaa, mieltä avartavaa ja saa jauhaa tuntikausia kavereiden kanssa ruokalassa. Totuus tosin oli se, etten ollut jaksanut raahautua luennoille enää aikoihin, kun opintoviikkomäärä hipoi kahtasataa. Syksyllä tosin yritin. Kävin kerran av-median luennoilla, mutta huomasin kauhukseni olevani liki ainoa, jonka viisinumeroinen opiskelijanumero alkoi kuutosella. Muiden omat olivat jossain kasin pinnassa.

Onkohan gradun jälkeinen masennus kuinka yleistä? Onkohan mulla kohtalotovereita? Tuttu väitti, että se on luultavasti sama juttu kuin raskauden jälkeinen masennus. Ensin on odottanut ja odottanut, ja sitten kun se tulee ulos, ei oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Sekin tuntuu vähän kornilta, että on panikoinut ja valittanut vuosikausia tuon gradun kanssa. Miksi kiusasin itseäni niin kauan, miksen tehnyt sitä alta pois? Ei olisi nyt aineistokaan niin vanhentunutta. Nimittäin vuoden 2003  lehtijutuilla ei kovin uskottavaa tutkimusta enää tehdä.