Mun piti mennä gradutyhjyyttä karkuun maapallon toiselle puolelle. Olen rullannut Eurooppaa ristiin rastiin, mutta jumittanut Euroopan rajojen sisälle. Sen takia oli niin erilaista kävellä ensimmäisiä askeleita Aasiassa. Kulttuurishokki tuli jo siinä vaiheessa, kun astui bussista pihalle Sukhumvit Soi viitosella Bangkokissa. Liki neljäkymmentä astetta lämpöä, seisova ilma, mätääntyneen kalan pöyristyttävä haju, nestehukka ja vielä päälle se järkyttävä trafiikki, jota en ole koskaan kokenut. Tuktukeja, takseja, moottoripyöriä, pakokaasuja, ihmisiä. Ei helvatti Suomessa saataisi koskaan sellaista sekamelskaa aikaiseksi. Jollakin ihmeen kaupalla liikenne kuitenkin toimi. En nähnyt kertaakaan matkallani kolareita tai edes pienempiä peräänajoja, vaikka ainekset niihin oli varmasti valmiina. Mitään ei käynyt silloinkaan, kun tuktuk-kuskimme pujotteli autojen välistä kaatosateessa tai taksikuskimme peruutti 200 metriä ruuhkaisella yksisuuntaisella kadulla. Kummallista, että kaaoksessakin on joku logiikkansa.

Bangkok oli niin erilainen paikka, ettei sitä pysty kuvailemaan. Kontrastien kaupunki: hökkelikylän vieressä jengi osti Guccin hepeneitä loisteliaasta ostoskeskuksesta, johon verratessa Stockmann muistuttaa kirpputoria. Bangkokin seksiturismi löi mun silmille. 90 prosentilla länsimaalaisista miehistä oli nuori, mallinnäköinen thai-tyttö käsipuolessaan. Thai-tytöt tyrkyttivät itseään baareista, hiussalongeista tai hieromapisteistä. Ei se järin kivalta tunnu, että ilotytöt yrittävät iskeä poikaystävääni  kävellessämme heidän ohitseen käsi kädessä. Suosittelen kaikille thaimaalaisen ilotytön ja amerikkalaisen Derek Sharronin kirjoittamaa kirjaa "My name  Lon - You like me?". Se raotti vähän heidänkin perspektiiviä tähän seksiturismiin. Parillakymmenellä dollarilla prostitoiduksi 13-vuotiaana myyty Lon kirjoitti, että Thaimaassa raha on kuningas. Tytöt ja naiset näkevät länsimaalaisissa miehissä vain vaurauden, johon heillä on mahdollisuus päästä käsiksi. Lonin mukaan heidän asiakkaansa ovat pääasiassa niitä, joihin länsimaalaiset naiset eivät toista kertaa katsoisi kotimaassaan. Lonin tarinassa oli tragediaa toisensa perään, mutta eniten hän tuntui kärsivän siitä, että joutui elättämään äitiään ja siskojaan. Lon lähetti viikoittain suuret tienestinsä perheelleen, joka alkoi omaksua vauraan elämäntyylin. Kun hän lopulta jätti prostituution ja baareissa tanssimisen, äiti antoi tyttärelleen porttikiellon kotiinsa, koska tämä ei enää lähettänyt heille rahaa.

Yövyimme Bangkokissa siistissä Bangkok Sahara Hotellissa Sukhumvitilla. Hotellihuoneesta avautui kaunis näkymä vastapäiseen tiiliseinään, mutta muuten hotelli oli siisti, edullinen ja hiljainen. Sekin oli aika erikoista, että tunnuimme olevan liki ainoat länsimaalaiset koko paikassa.

Sukhumvit Soi 5, näkymä hotellikadulta.