Elämässäni on tapahtunut paljon mullistavia asioita viime aikoina. Siksi musta ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan. Tai ei nyt kuitenkaan mitään niin dramaattista. Pääsyy on se, että mun netti ei edelleenkään toimi.

Löysimme kämpän Taka-Töölöstä. Oikein hyvältä paikalta: Pasilan asemalle kävelee noin vartissa, keskustaan hieman kauemmin. Viidennen kerroksen parvekkeelta voi katsoa futismatseja ja rokkikonsertteja, jos niitä stadionille vielä buukataan. Perkuleen paljon neliöitä. Mitä ihmettä me tehdään 84 neliön asunnolla porvarialueella! Ei me tarvita eteishallia ja palvelijan huonetta. Eikä niitä karmivia rokokoo-tuoleja, jotka kuuluvat kauppaan. Argh. Noh, onneksi kaappitilaa löytyy tuoleja varten. Kämppä oli kallis, mutta ei siitä vuokrasta sen enempää. Itseäkin hirvittää. Se ei kuitenkaan tule kuin 60 euroa kalliimmaksi siihen nähden, mitä mä Tampereen keskustayksiöstäni nyt maksan. Ostetaan sitten oma kämppä, kun tulot vakiintuvat.

Tuleva muutto, kova vuokra ja avovaimuus ovat  laittaneet pään sekaisin. En tiedä, mikä niistä pelottaa eniten. Kai me jotenkin taloudellisesti selvitään, vaikka tiukkaa tuleekin olemaan. Vastahan mä valmistuin. Ei tässä vielä kukaan ole tullut tarjoamaan vakituista työsuhdetta. Toisaalta haluan pitää takaportin auki, koska mieli halajaa sinne Land Down Underiin, enkä halua luopua vuosien unelmastani. Kun tarpeeksi paljon rahaa säästyy, laitetaan  kämppä vuokralle ja pakataan matkalaukut. Tämä on kuitenkin vielä sitä nuoruutta, jolloin pitää elää täysillä.