SAS:n lentokoneen kapteeni palasi viikko sitten takaisin lennolta irronnut moottorin pala käsissään. Matkaa Kööpenhaminasta Pariisiin siivitti valtava rysähdys moottorissa, ja hetken päästä koko moottori sammui. Matkustajat luulivat jo kohtaavansa matkansa määränpään, eikä se tässä tapauksessa tarkoittanut Pariisia.

Poikaystäväni pelkää kuollakseen lentämistä. Taannoisen Thaimaan-reissun lennoilla mies tärisi horkassa katse lasittuneena ja puristi käsinojista ilmoja pihalle. Siinä ei mikään paijaava rauhoittelu auttanut, korkeintaan kemialliset rauhoittajat.

– Jos ihminen olisi suunniteltu tuollaiseen hommaan, sillä olisi siivet ja hemmetinmoinen lähtönopeus, hän murisee.

Tilannetta ei helpottanut koneeseen tullut tekninen vika Bangkokissa. Onneksi se ilmaantui vielä maan päällä. Seuraavan tunnin ajan matkustamon lämpötila pyöri kolmessakymmenessä asteessa, kun moottori pukkasi kuumaa ilmaa sisään. Kapteenin rauhalliseen ääneen tuli tuskastunut väre lennonjohdon takellellessa. Sadattelun sijaan itävaltalainen kapteeni murahti tilanteen olevan käsittämätön. Jäimme jumiin kiitoradan liepeille emmekä päässeet korjaamaan konetta toiselle portille.

Vihdoin lennonjohdosta irtosi lupa koneen siirtämiseen. Mekaanikot saapuivat paikalle, mutta hämmästykseksemme se olikin kapteeni, joka kiipesi moottoriin. Mekaanikot näyttivät hänelle taskulampulla valoa. Tragikoominen näkymä oli kuin Monty Pythonista. Tässä vaiheessa koko tilanne alkoi vaikuttaa niin absurdilta, etten jaksanut enää pelätä. Pääsimme lopulta Eurooppaan, tuntikausien turbulensseilla höystettynä.



Pallontallaajien keskustelupalstaa lukiessa kokemukseni on yhtä jännittävä kuin puoli yhdeksän tv-uutiset. Milloin jonkun matkustajan koneeseen on piilotettu pommi, milloin matkustaja on joutunut seisomaan Tupolevissa koko lennon ajan, milloin konetta on riepotellut taifuuni tai salama. Eikä lennon pilaamiseen tarvita sen kummempaa myrskyä. Riittää, että onnistuu hankkimaan ruokamyrkytyksen tai humalaiset vierustoverit.

Lentopelko on irrationaalinen voima. Poikaystäväni tietää, että mahdollisuus kuolla lento-onnettomuudessa on yhtä todennäköinen kuin joutua putoavan meteoriitin alle. Lentopelon on väitetty johtuvan siitä, että ihminen menettää kontrollin omaan elämäänsä. Liikenteessä on vaarallisempaa, mutta onnettomuuden sattuessa voi ainakin teoriassa päästä itse ulos autosta. Kun lentokoneessa asiat menevät katastrofaalisesti pieleen, ne menevät sitten rytinällä. Tuskinpa silloin ollaan niin rauhallisia kuin piirroshahmot lentokoneen turvallisuusohjeissa.

Finnairilla on lentopelkoisille tarkoitettu kurssi. Pelko käy kalliiksi, sillä kurssi maksaa useita satoja euroja. Kurssin lopuksi lentopelkoiset lentävät johonkin Euroopan kohteeseen. Toimiva idea, sillä lentokoneiden vältteleminen tuskin vähentää pelkoa. Sen takia poikaystävänikin joutuu kohtaamaan vihollisensa vielä monta kertaa. Minä kun suunnittelen jo yhteistä Australian-reissua.

Tässä tämänpäiväinen kolumnini lehdestä.