Tämä taudinretkale yltyi sen verran pahaksi, että olen tämän päivän sairaslomalla. En tiennyt, pitääkö mun sairaslomaa varten mennä notkumaan työterveyslääkärille tuntikausiksi, joten kävin kääntymässä aamulla työpaikallani. Fiksu veto, kun se sijaitsee 75 kilometrin päässä. Kuulemma olisi riittänyt vain se, että soittaa sinne Mehiläiseen. Noh, anti olla. Nyt saan levätä ja rössöttää rauhassa sängynpohjalla. Jaksan sitten taas painaa viikonlopun töitä. Vituttaa, kun kerta ulkona olisi suhteellisen kiva ilmakin. Mä sen sijaan yskin keuhkoja pihalle ja valitan olotilastani puhelimessa.

Mulla on aina sairaslomalle jäämisestä hirveät morkkikset. Kun ei nytkään ole kuumetta, joka olisi se viimeinen niitti olla hyvällä omallatunnolla pois töistä. Mutta ei tässä kunnossa pysty täysipäisesti hommia tekemään, kun puhuminen järisyttää kipeää kurkkua. Mur.