Olen palannut takaisin. Tauti ei vienyt mua mennessään, vaan netti sanoi sopimuksensa irti. Tai ei nyt ihan netti, mutta se välikappale, joka kiinnitetään usbiin ja maksaa käsittämättömät 70 euroa. Sen rikkoutumiseen saattaa olla syynä se, että olen kotona raahannut kannettavaani ympäri kämppää. Langat ovat roikottaneet matkassa mukana, ja ilmeisesti sen kopan sähköjohto ei ole tykännyt tästä kyydityksestä. Perkule, nyt olisi kaivettava jostain keveät 70 euroa. Ja toiset 150 euroa siihen päälle, koska hukkasin tänään aurinkolasini vahvuuksilla.

Tauti söi mun voimat ja teki musta ärhäkän paskiaisen, jota ukko joutui kärsimään. Lauantaina kampesin itseni ylös sängystä ja menin töihin. Oli pari tapahtumakeikkaa ja mikäs sen lupsakkaampaa, kun ei tukkoutuneiden korvien takia kuule puoliakaan haastateltavien sanoista. Sitten vielä suunnilleen räkii ja yskii niiden päälle.

Ilta meni Sauna open airissa. Huraa, WASP! Loistavaa Blackie. Soitit mulle Wild Childin ja Idolin, muuta en olisi voinut toivoakaan. Bäkkärillä oli halpaa kaljaa, sipsejä ja suklaata. Uskaltauduin ensimmäistä kertaa elämässäni bajamajaan, joka kaltaiselleni hygieenikolle oli valtaisa askel. Olihan siellä wannabe-rockstaroja ja wannabe-rockstarojen wannabe-bändäreitä. Muutaman muusikon ja pari maajoukkuelätkänpelaajaa jopa tunnistinkin. Luojan kiitos, en laukonut mitään typerää suustani, vaan keskityin keskustelemaan ainoastaan tuttujeni kanssa. Muistaakseni.