Jouduin syömään katkerat sanani. Tunnen myyneeni itseni neuleblogijumalalle. Apua, olen innostunut kutomisesta. Myin sieluni huomaattoman salakavalasti. Menin lauantaina Kouvolan asemalle, josta meidän äiteen olisi pitänyt mut poimia kyytiin, että päästään menee Mäntyharjulle. Äiti oli puoli tuntia myöhässä, joten jouduin tappamaan aikaa kaupoissa. Päädyin sattumalta kauppakeskukseen, jossa oli myös lankakauppa. Ja helkkarin kauniita neuleita ja huiveja oven edessä tyrkyllä. Tarina päättyi niin, että poistuin kaupasta upean neuleen, kahden lankakerän ja puikkojen kanssa. Ihastuin niihin kahteen boa-nimiseen lankojen sekasikiökerään, että mun oli pakko lähteä kokeilemaan taitojeni ylärajoja. Kaulaliinan kutomista.
Vuorokausi tämän kohtalonoikun jälkeen mulla on tuloksena metri oranssipunakeltaista kaulaliinaa. Vau. Eipä se mitään, vaikka yhdellä rivillä silmukkamäärä näytti 28:aa, toisella 37:ää. Se on sen langan vika. Se on niin kummallista ja erikoista, ettei ole ihmekään jos muutama silmukka tippuu välistä. Ja sitä paitsi lanka on sellaista, että se menee koko ajan solmuun. Näin ollen olen nyyhtänyt lankakerää auki sormet kipeinä. Välillä katkonut, välillä liittänyt yhteen.
No, se tästä mun neulomisharrastuksesta. Viikonloppu oli muuten oikein mukava. Olin porukoiden mökillä Mäntyharjulla hoitamassa Hanskaa. Perinteistä mökkimeininkiä, veneilyä upouudella paatilla, uimista, lettujen tekoa, naapurisovun ylläpitoa ja koiran silitystä. Nyt toivottavasti jaksaa tämän seuraavan viikon paineet. Pakkaus, muutto, työ - I can hardly wait.
Piristykseksi parasta piilokameraa pitkiin aikoihin. Ekan minuutin voi kelaa pois, sit alkaa tykitys. Ja loppu on piste ii:n päälle.
Kommentit