Se toimii taas. Onpa kerta kaikkisen valloittava tunne käyttää nettiä kotona. Taisi olla kaput jotain kolme, neljä kuukautta. Kosahti just kun sain gradun tehtyä. Mikä hekumallinen fiilis naputella omassa kotona. Ei tarvitse pelätä pomojen kyylääviä katseita, ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että päivitän tätä nettipäiväkirjaa. Jes, nyt olen kahden sinun kanssasi. Täällä pimeässä. Mies nukkuu, kun menee yöksi töihin. Hyvä, että pääsi sinne tosi-tv:seen, vaikkei mulle mitään kulissien takaista kerro kuitenkaan. Päästään sitten sinne Ausseihin maaliskuussa, jos saisin vähän kerättyä rahaa siksi.

Ajateltiin lähtä käymään lokakuussa Roomassa. Neljän päivän reissu, kun miehellä on vapaata. Saa näköjään jollakin reilulla 100 eurolla, jos varaa nyt blue1:lta. Lokakuu nyt on paska kuukausi mennä minnepäin tahansa, mutta voisihan se vähän piristää käydä Italiassa. Rakastan sitä maata, siedän niitä ihmisiä, puhun vähän kieltä, kiitos Aimone-opettajani.

Käytiin katsomassa Pirates lauantaina. Johnny on edelleen yhtä karismaattinen kuin ennenkin. Leffaa voisi luonnehtia ok:ksi. En pitänyt sitä minään elämää suurempana mestariteoksena. Vähän junnasi paikallaan eikä kehittynyt mihinkään suuntaan. Sunnuntaina shoppailin, mikä käsittää häälahjan oston kaverille, ja ikkunaostoksia minulle. En saa kiksejä noista muotikledjuista. Tuli kova ikävä Kaunotarta ja kulkuria, josta poistun aina vaatepinojen kanssa. Vaikka ne onkin käytettyjä, olen löytänyt parhaimmat aarteeni sieltä. Varsinkin, kun ne ei ota mitään lumppuja sinne pölyttymään.

Palaillaan astialle. Töölö kuulee.