Olen huomannut alkavani sopeutua Helsinkiin. Uuteen kämppään saapuminen ei enää ahdista, jos laittaa silmät kiinni eteisessä. Sitä kun kuormittavat edelleen erinäisten pahvilodet, toinen parisänky, kaappi ja televisio. Miehen huone jatkaa askeesin linjoilla, mutta kai siihenkin sitten joku roti tulee, kun se saa sen autoratansa kuntoon. Olohuoneessa ja keittiössä alkaa olla tavarat jo kohdallaan. Sängyssäkin päästään nukkumaan.

Oikeastaan alkaa olla jo mukava tulla kotiin. Eikä edes huvittaisi olla siellä yksin, vaan yleensä odottelen kovasti ukkoa saapuvaksi töistä. Ja teen jotain ruokaa, kuten eilen tomaattikermaviilipohjaista pastasalaattia.

Meidän yläkerrassa asuu kikattelija. Se likka kikattaa aina iltaöisin. Hillitöntä hihitystä. Ei kai kukaan niin kummallista seksiäkään harrasta. Eikö se vie toiselta kiihkoa, kun nainen vain kikattaa.

Töissä väsyttää. Pitäisi kirjoittaa Mamban haastattelua ja tehdä liuta menovinkkejä. Tämä mun vastuullisempi homma päättyy sitten perjantaina. Sitten olen pari päivää uutisessa ja sen jälkeen alkaa se työttömyys. Tosin sunnuntaitoimittaja jo hurrasi, kun kuuli mun alkavan työttömäksi. Voin sitten tehdä sille ostojuttuja. Mukavaa!

Kuten varmaan huomaatte, heivasin ysäribiisini veks tuosta sivunlaidasta. Pitäisi kehitellä sinne elämääni kirkastaneet biisit.