Kävin fiilistelemässä Tamperetta. Se oli hyvä retki tehdä. Tein tavallaan tilit selväksi Tampereen kanssa. Kyllä mun elämä sittenkin on Helsingissä ukon luona. Kaipasin opiskeluaikoja, mutta eihän ne enää voi tulla takaisin. Opiskeluajoista päällimmäiset ja parhaat muistot jäivät neljän vuoden takaa, kun mulla oli kv.tutor-hoidokkeina vaihto-oppilaat hollantilainen Hubrecht, englantilainen Adrian ja kanadalainen Arno.

Hubrecht oli pelokas pikkupoika tullessaan Tampereelle. Ei kuulemma juo eikä polta ollenkaan. Meni kolme kuukautta ja tämä hollantilaispoika kusee räkäkännissä suihkulähteeseen. Sitä ennen oli tuhlattu monia viikkoja baareissa. Adrianiltakin meni noin 40 000 markkaa baareihin sinä syksynä. Oli älyttömän hauskaa pyöriä vaihtarimaailmassa, käydä bilettämässä ja nauttia nuoruudesta. Se porukka oli niin yhtenäistä, ketään ei mun tietääkseen jätetty ulkopuolelle.

Olimme silloin jouluna porukoiden kanssa mökillä Ylläksellä. Adrian ja Hubrecht eivät koskaan ennen olleet nähneet Lappia. Adrianilla oli kummallisia käsityksiä suomalaisista. Ésimerkiksi se, että on kovin epäkohteliasta käydä vessassa toisten kämpässä. Joten hän pidätteli neljää päivää käymättä paskalla. Lähdimme sitten neljäntenä päivänä Leville laskettelemaan ja Adrian ehti olla sukset jalassa jotain puoli tuntia, kun ryntäsi kahvilanvessaan. Piti sitä pelastuksenaan, kun oli tähän asti pidätellyt. Huh huh.

Ja Hubrecht tykkäsi äidin kalasopasta. Se oli muutenkin hassu poika. Pienikokoinen, mutta lappasi kaiken ruoan sisäänsä, minkä sai. Eikä kasvanut siitä yhtään.

Adrianin olen nähnyt pari kertaa tämän syksyn jälkeen. Hubrechtia en enää, mikä harmittaa kovasti. Mulla ei ole päivänpolttavaa tarvetta lähteä visiitille Amsterdamiin, vaikka kutsu sinne onkin varmasti vielä voimassa.