Anjalankosken kaverit piti mulle eilen yllätysjuhlat maisteriksi valmistumisen takia. Mä olen periaatteessa vastaan kaikkia yllätyksiä. Ei mua hirveästi nappaa nämä "me nolataan sut, jotta meillä olisi tosi hauskaa "-temput pirskeissä. Sen takia olisi aivan karmeata viettää polttareitakin.  Noh, lauantaiaamuna ne sitten soitti, että pitäisi olla tunnin sisällä valmis. Perkule, ainoa päivä, jolloin olisin saanut nauttia auringosta ja löhöilystä. Sitä paitsi mulla oli tukka paskaisena ja toppi just pesty ja viety narulle kuivumaan. Päädyin sitten lähtemään määrittelemättömään paikkaan paita ja hiukset märkänä, ja kauhusta kankeana.

Mutta mutta, päivästähän tuli tosi lystikäs. Sain valita, otanko kasvo-, käsi- vai jalkahoidon. Päädyin kivuliaimmalle, mutta mulle kaikista sopivimmalle vaihtoehdolle, kasvohoidolle. En edes kehtaisi näyttää näitä karmeita, revittyjä kynsiäni kellekään.Tätä paheellista tapaa olen harrastanut kahdeksanvuotiaasta asti: oiva keino vähentää stressiä.

Sen jälkeen mentiin isolla porukalla Tykkimäkeen. Ennen sitä pystyi mennä mihin tahansa laitteeseen, kun ei tuntenut mitään pelkoa. "Kato, me ollaan ilman käsii". Nyt joku vuoristorata on yhtä tuskaa, kun selkä ja niskat kolkkaa joka kurvissa.  Ja sitä paitsi ukkokin pelkää ihan hervottomasti joka laitteessa, joten siinä on sitten minun turvani.

Tykkimäen jälkeen syötettiin Tellu ja lähdettiin Nevilleen. Kivaa, että Kouvolastakin löytyy mahdottoman hyvä ruokapaikka. Mainiota sapuskaa, järjettömän kokoiset annokset ja ähky taattu koko illaksi.

Ilta päättyi paikalliseen baariin, jossa vietetään vuosittain vesivahinkovuotispäivää. Mukavat muistot jäivät eilisestä, jotenka kiitos kaikille osallistujille!