Koiravahdin elämä pyörii pennun ympärillä. Nyt se nukkuu ensimmäisiä päiväuniaan sängyn alla, niin saan olla hetken rauhassa. Aamulla heräsin siihen, että Taika repi peittoa mun päältä. Seuraavaksi se hyökkäsi yöpöydän irtaimiston kimppuun. Se tietää jo, koska on sen ruoan aika. Alkaa hirveä vikinä, ulina ja kahdella jalalla pyöriminen. Eilen reissasimme sukulaisia ja tuttuja pennun kanssa läpi. Se nukkui matkat kiltisti autossa ja oli niin innoissaan jokaisesta uudesta ihmisestä. Kummin naapurin lapset kiinnostivat sitä kauheasti. Lapset tulivat moikkaamaan Taikaa ja se innostui niistä kauheasti. Ei näykkinyt, vaan heilutti häntää ja hyppi syliin. Hyvä, että se tulee lasten kanssa toimeen. Tellu ei ikinä tykännyt lapsista, koki kai ne uhkaksi.

Tellu ja Taika ovat kuin yö ja päivä. Välillä tunnen syyllisyyttä siitä, että annan huomiota pikkukoiralle, koska Tellu ei siitä pitäisi. Se vihasi muita koiria. En ole vielä pystynyt luomaan suhdetta Taikaan, koska Tellu painaa takaraivossa. Sitä jäi niin kova ikävä, eikä kukaan muu koira voi merkitä mulle samalla lailla kuin se. Ei edes Makkonen, welsh corgi, joka tulee omaan kotiimme Helsinkiin keväällä.

Mies  varasin tänään Lontoon-matkan. Lokakuussa pitää sitten kytätä Bangkokin lentoja hulluilta päiviltä. Otamme kuukauden reissun, mutta se on täysin auki, missä sen kuukauden vietämme. Joko Kaakkois-Aasiaa kierrelleen, joka Ausseissa. Sen näkee sitten. Rahatilanne on varmaan merkittävin suunnan näyttäjä.