Huraa, Valtion rautatiet! Huraa, uusi oikorata! Huraa, virtaviivaisemmat aikataulut! Ja paskat siitä, että olisin kenties halunnut eilen päästä kotiin töistä junalla.

Miksi näin? Olin eilen tehnyt iltavuoron Hämeenlinnassa ja lähdin sotkemaan pyörällä tuhatta ja sataa asemalle kello 22.30. Uusien aikataulujen takia mun viimeinen juna Helsinkiin lähti 22.38. Saapuessani minuuttia vaille junan lähtöä asemalle, taulussa lukeekin, ettei koko junaa kulje lauantaisin. Viimeinen meni kello 21.49, seuraavaa saisin odotella puoli kuuteen aamulla. Voi perhanan perhana. Olin niin raivoissani, että korvistani nousi jos jonkinlaisia savumerkkejä. Seuraava bussikin oli lähdössä vasta viiden kieppeillä. Mitäs tässä, kuka sitä nyt kotiin haluaisikaan!

Onneksi sain kaverini kiinni Tampereelta ja sain luvan majoittua hänen luokseen. Nappasin taksin asemalta ja painelin Kalevaan keskiyöllä. Kiitoksia yösijasta. Ei kyllä hirveästi olisi tehnyt mieli viettää yötä Hämeenlinnan aseman liepeillä, eikä myöskään Tampereen.

Elämässä on tapahtunut yllättävän paljon viime päivinä. Palasin mieheni kanssa takaisin Anjalankoskelle, vaikka se tuntuikin liian vaikealta vielä muutama päivä. Vaikeaa se oli nytkin, kun reunustimme Tellun haudan kivillä ja laitoimme kukkaset päälle. Koko ajan sitä kuvittelee, että koira olisikin vain talon takana nukkumassa tai kopissa.

Mutta pihapiiri ei ole tyhjä. Tänne on tullut uusi asukas.