En sitten saanutkaan mentyä Kelaan. Tai ei se saamattomuudesta ollut kiinni. Tuntui vain jotenkin niin nöyryyttävältä ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi. Tämänkö takia opiskelin seitsemän vuotta, pusersin turhauttavalta tuntunutta sosiologian gradua ja valmistuin yhteiskuntatieteiden maisteriksi? Sitä paitsi en ole absoluuttinen työtön. Menen ensi viikollakin muutamaksi päiväksi töihin ja sitä seuraavalla. Epäsäännöllinen työrytmini näyttää olevan minulle pakotie sille, ettei minun tarvitsisi hakea töitä. Vihaan saamattomuuttani. Tällainen samanlainen fiilis vainosi mua pari vuotta silloin, kun vielä taistelin gradun kanssa.

Kävelin eilen Helsingin yliopiston opiskelijakirjaston käytäviä ihmetellen uusia parikymppisiä opiskelijoita, joilla on kaikki opiskeluaikojen ihanuus edessään. Ja kauheus, kun he pääsevät loppusuoralle väkertämään gradua.

Miksi ihmeessä kadehdin heitä? Vihasin istua luennoilla: tuijottelin kelloa, pinnistelin unen ja valveen rajamaastossa eikä luennoitsijan puheesta jäänyt minulle mitään muistikuvaa tunnin jälkeen. Muistan kaikista toivottovimman luennoitsijamme, joka oli ilmeisesti pakotettu esittelemään omaa tutkimustaaan eräällä luentosarjalla. Hän istui alas, otti nivaskan tutkimusmateriaaliaan ja alkoi lukea. Mies luki hermostuneena kaksi tuntia putkeen katsomatta kertaakaan yleisöään. Voi arvata, kuinka paljon tästä luennosta jäi käteen.Toisen ääripään luennoitsija oli mahdottoman piristävä poikkeus. Hän kertoi vitsejä, mittasi sykettään tunnin aikana ja sai meidät innostumaan opettamastaan kuivasta puheopista.

Kulutin eilisen ostoksilla kaverini kanssa. Olen pihi ihminen, joka innostuu ilmaistuotteista eikä halua tuhlata omia senttejään mihinkään turhaan - kuten kalliisiin vaatteisiin tai koruihin. Tästä olen kuullut kyllästymiseen asti kavereiltani. Mies alkaa jo hyväksyä sen aikansa ihmeteltyään. Olen perinyt nämä kyseenalaiset nuukuusgeenit isovanhemmiltani. Ne hyppäsivät raviveikkaavien vanhempieni yli. Eilen ihastuin kuitenkin retrokankaasta tehtyyn ruskeakeltaiseen mekkoon, jota voi pitää farkkujen päällä. Mieskin tuntui mieltyneen siihen. Varmaan sen jumalattoman ison kaula-aukon takia, jonka aion kuroa muutamalla sentillä umpeen, kunhan löydän neulan ja lankaa uudesta kämpästämme.