Töissä oli karmea työpäivä. Piti tehdä kriittistä uutista yhdestä jutusta. Argh, silloin se on vasta ahdistavaa, kun mitään kritisoitavaa ei löydy. Pitäisi olla niin nokkela, kriittinen ja objektiivinen. Mun moraali on vaan niin kova, etten halua mustamaalata ketään ilman syyttä. En tiedä. Istuin töissä yhdeksän tuntia. Vaikka silloin heinäkuussa valitin siitä, kuinka kovaa osastotoimittaminen on, se oli kuitenkin aika palkitsevaa, kun sai olla oman itsensä herra. Sai vaikuttaa lehden sisältöön, päättää haastateltavat, kirjoittaa mieleisiä juttuja, potkia muita töihin ja olla vastuussa. Olen palannut töihin neljäksi päiväksi. Siitä siunaantuu ihan mukava rahasumma ja olen pakotettu miettimään muita asioita kuin Tellun kuolemaa.

Kotona on hulabaloo. Portugalimatsi ikkunan alla. Hirveästi jengiä jonottamassa liikennevaloissa, maleksimassa stadionille pitkin Nordenskiöldinkatua. Luin tänään satasesta, että Asem-kokouksen autosaattueet menevät myös ikkunamme alta. Pitäisi kuulemma pitää ikkunat kiinni autojen vilahtaessa ohi. Mitä helvettiä? Teoriassa voin ymmärtää tämän, mutta käytännössä ei se oikein järkeenkäyvältä tunnu. Musta ei salamurhaajaa saa tekemälläkään. Ei nyt tulisi mieleenkään sohia autoja kohti jollakin rynnäkkökiväärillä - jos sellaisen sattuisin omistamaan. Älyttömiä kotkotuksia.