Niin ihana ja niin kauhea. Tulin eilen illalla hätäkomennukselle Anjalankoskelle. Porukat ovat tämän aamun töissä ja tarvitsivat lastenvahtia. Taikasta on tullut parissa päivässä ihan hirviö, joka hallitsee tätä taloutta. Puree, riehuu, tekee kostopissejä, jos ei saa jotain tahtoaan läpi. Kun äiti ei antanut sen roikkua kiinni tolumopissa, se suuttui ja söi yölampun ja puhelimen johdot.

Mä suutuin sille äsken, kun Taika vikuroi itsensä äsken irti lenkillä ja syöksyi Tellun haudalle. Seisoi kummulla ja nyhti kukkia maljakosta. Sitten se juoksi pellolle, eikä suostunut tulemaan takaisin ennen kuin menin piiloon talon taakse. Luuli, että olin lähtenyt ilman sitä. Rangaistukseksi nappasin niskavilloista kiinni ja laitoin eteiseen vinkumaan. Oli siellä aikansa ja nyt tuijottaa mua surullisena. En ole osoittanut sille mitään huomiota, että se tajuaisi tekevänsä väärin. Pennulta on otettava luulot pois nyt, ettei siitä tule aivan mahdotonta koiraa tulevaisuudessa. Tellu oli niin erilainen. Se oli helppohoitoinen ja mukava. Riehuihan sekin välillä, muttei purrut. Äh, ehkä tämä vaihe menee jossain vaiheessa yli.

Olen pahoillani Heidimaria sun kissan puolesta. Se kuoli samana päivänä kuin Tellukin. Jäi tosi kova ikävä.