Jäi eilen kirjoittamatta blogiin, kun Taika söi nettijohdon. Siinä meni yhteys, kun pentu nappasi kiinni johtoon. Isäpuoli osti uuden, ja nyt yrittävät pitää paremmin huolen siitä, ettei Taika pääse käsiksi. Aivan turha toivo, sen verran nokkela kaveri tuo on.

Taika kasvaa silmissä. Nyt se painaa jo viisi kiloa. Ei mahdu enää kunnolla keittiön sohvan alle: jalat jäävät näkyviin. Mä lähden tänään takaisin Helsinkiin. Kiva nähdä taas miestäni. Meillä pitäisi olla treffit illalla. Käydään teatterissa ja syömässä. Tosin meillä on taas tällainen videovuokrausdilemma. Mä haluan mennä katsomaan balettia tai oopperaa, mies hyvään tekstiin pohjautuvaa pikkunäytelmää. Ehkä ratkaisemme tämän sillä, että jos tänään valitsemme hänen näytelmänsä, voimme mennä myöhemmin oopperaan tai balettiin. Hah!

Solvaan itseäni siitä, etten ole tehnyt mitään graduni hyväksi. Ohjaaja patisti mua vielä, että kirjoittaisin siitä lyhennelmän ja lähettäisin lehdille. Ovathan nuo lööpit vieläkin niin ajankohtaisia. Tartun tähän toimeen maanantaina tyynnytääkseni huonoa omaatuntoani. Ja lähetän sen eteenpäin. Julkaisevat jos julkaisevat.

Jos ette ole vielä nähneet aivan uskomatonta leffaa - Pahuutta -, katsokaa nyt ihmeessä. En voi muuta kuin suositella tätä järkyttävää Jan Guilleaun omaelämäkertaan pohjautuvaa teosta.