Taika heräsi tänä aamuna viideltä. Äiti touhotti sen kanssa aikansa, mutta kun pentu huomasi meidän nukkuvan olohuoneen lattialla, se spurttasi kimppuumme. Ensin pakitetaan, sitten otetaan vauhtia ja sitten loikataan päälle. Seuraavaksi kokeillaan, mihin kaikkeen kivaan omia hampaita voi teroittaa. Maton hapsut tuntuvat jo tylsiltä, samoin tuolien jalat ja sohvan pohja. Mikäs sen kivempaa, kun iskeä mun takaraivoon ja vetää pitkistä hiuksistani. Tai sitten varpaisiin. Auts.

On tuo pentu tuonut tähän taloon aivan uutta elämää. Se tuntuu elävän hetkissä. Välillä riehutaan ympäri taloa pesupallon tai juomakupin kanssa, välillä sammutaan kuin saunalyhty. Illalla äidin ei tarvinnut kuin sammuttaa valot ja avittaa pentua sängyn alle, niin se nukahti. Samalla tavalla se nukahtaa siinä vaiheessa, kun auton laittaa käyntiin. 

Mies lähti takaisin Helsinkiin, itse jään tänne lähes koko viikoksi. Ei tuota pikkukaveria voi jättää yksin  tässä vaiheessa, se ei ole vielä kahdeksaa viikkoakaan. Ihan mukava on välillä levätä koko viikko ja keskittyä avustajaduuneihin. Olemme jutelleet amerikkalaiskirjailijan siitä, että voisin käydä haastattelemassa ex-thaiprostitoitua Lontoossa. Varaamme huomenna lennot marraskuun lopulle, kun Ryanairilla on superhalpakampanja - kustantaa jotain 62 euroa ees taas per lärvä. Samalla pääsee moikkaamaan tuttuja. Eräskin kaverini muutti 16-vuotiaana miehen perään Englantiin ja on vielä saman engelsmannin kanssa. He asuvat tätä nykyä omassa omakotitalossa Elephant & Castlessa, joka on aivan ykkös- ja kakkosvyöhykkeen rajalla. TAlon arvo on kuulemma noussut kohisten näinä kahdeksana vuotena, joina he ovat talossa asuneet.