Ei tässä voi jäädä tuleen makaamaan. Parin viikon lorviminen alkaa ottaa jo pattiin sen verran, että lupaan kautta maahiaisen muurahaispesän olla valittamatta uutisduuneistani pitkään pitkään aikaan. Tämä viikko on siitä mukava, että mulla on periaatteessa kolme päivää töitä. Huomenna käyn haastattelemassa nukkejen korjaajaa ja keskiviikkona ja torstaina olen töissä. Ensi viikollakin on jo varmistunut kaksi päivää töitä, mikä tuntuu todella autuaalliselta pitkän kuivan kauden jälkeen.

Olen jopa ehtinyt kirjoittaa vähän mun gradujuttuani. Pitäisi saada muotoiltua siitä sopivan mielenkiintoinen, että olisi mahiksia saada se julkaistua. Ehkä tämä ei olekaan loputon suo, vaikka se on siltä tuntunutkin. Sitä paitsi olen kehitellyt jo jos jonkinlaisia toteutettavia juttuideoita. Yhden kaverini kanssa olemme miettineet, jos alkaisimme yhdessä työstämään juttuja. Sekin tuntuisi piristävältä vaihtoehdolta.

Viikonloppu meni ohi. Lauantai-iltana ukko meni baariin ja niin minäkin heti, kun ovi sulkeutui. Käytiin kaverin kanssa Hadankassa tuossa naapurissa. Olen tätä nykyä korviani myöten täynnä baareja. Tai ainakin niitä yökerhoiksi kutsuttuja Seduluolia, joissa nirunarutoppitytöt tanssivat pöydillä ja käyvät kissatappelua sählytukkapojista.

Eilen sain houkuteltua miehen kävelylenkille, jota se vihaa. Sen mielestä se on turhaa ajanhaaskausta, jolla ei ole mitään tekoa kunnon ylläpidon kanssa. Bodaus on ainoa oikea urheilumuoto sen mielestä. Noh, kylläpä oli mies väsyksissä, kun oltiin kävelty kaupungilla ja Suomenlinnassa yli seitsemisen kilometriä.

Ennen kuin nukahdimme molemmat sohvalle, teimme varsin hyvää kotiruokaa. En olisi uskonut, että anjoviskiusauksesta voi saada itsekin niin maittavaa kuin pitopalveluissa. Ei tarvinnut ostaa muuta kuin alle euron perunasipulisekoitus ja iskeä siihen anjovisfileet (tosin meillä meni kaupassa kymmenen minuuttia anjovisfileiden etsimiseen. En ole ikinä nähnytkään niitä muualla kuin ruoassa). Salaatiksi tein tavallisen kurkku-tomaatti-paprika-salaatin, joka sai mukavaa lisäpotkua parista kananmunasta ja sinappikastikkeesta. Ja jälkkäriksi mansikkaraparperikiisseliä ja vaniljajäätelöä.

Suunnittelin meneväni tänään Ikeaan. Mulla on pakkomielle löytää punainen divaanisohva. Meidän ruskeat ja mustat kahdenistuttavat nahkasohvat eivät järin hyvin sovi yhteen.

Muistoja parin vuoden takaa Espanjasta: