Mua jännittää. Kone lähtee illalla ja tässä on niin paljon järjesteltävää vielä. Äsken häkellyin junalippujen hinnoista Englannissa. Stoke-on-Trentiin, jossa haastateltava asuu, pitäisi maksaa kepeästi noin sata euroa eestaas-reissusta. Onneksi onnistuin buukkaamaan liput National Express -bussiin, joka kestää kauemmin, mutta kustantaa vain 20 euroa yhteensä. Eiköhän siinä parissa tunnissa ehdi ihan hyvn haastattelemaan. Sitä paitsi aina voi soittaa takaisin tai meilata. Ja siinäkin mielessä tämä thaimaalaistytön haastattelu on pedattu hyvin, kun mulla on hänen kirjoittamansa kirja taustatukena.

Mies on vielä töissä. Tulee taas samanlainen lentävä lähtö kuin sinne Bangkokiin vappupäivänä. Mä pesen sen vaatteita, yritän saada kuivaksi ja heitän ne laukkuun. Mies on sitä ennen valvonut kaksi päivää ja yötä putkeen töissä ja ehtii nipin napin kentälle menevään bussiin. Paikan päällä ostamme muutaman paidan ja shortsit, joissa mies kulkee koko reissun ajan. Kenkiin emme viitti uhrata ropoja, joten siinä missä muut läpsyttelevät flip-flopeissa liki 40 asteen lämpötilassa, mies rehustaa menemään maihareissa ja mä lenkkareissa.

Harmittaa vietävästi, etten pysty seuraamaan BB:tä viiteen päivään. Snirts sentäs. No, täytyypi lukea netistä, miten ilakoimani Janin ja Miran romanssintynkä etenee.