Mä en ole yhtikäs yhtään syksyihminen. Alkusyksy menee vielä väri-iloittelunsa takia, mutta sitten alkaa tökkiä. Harmaus, pimeys, ankeus sade ja tuuli. Tarviiko enää etsiä syitä siihen, etten pidä syksystä. Sitä vaan odottaa ja odottaa ensi lunta, jotta tähän ankeuteen tulisi jotakin valoa. Joulukuu menee onneksi jouluhössötyksessä. Jotain hyötyä on sentäs siitä, että joulu on niin kaupallistettu.

Jouluvalot vievät pirusti sähköä, mutta jos pysytään kohtuuden rajoissa, kyllä niistä on iloakin. (Tampereella se on tosin lipsunut jo vähän yli. Vertaa karmivat Tampere-joulukyltit sekä se hökötys, joka viime vuonna koristi Rautatieasemaa. Aivan kuin Pietari olisi tullut kylään, vaikken siis siellä ole edelleenkään käynyt.)

Me lähdetään sunnuntaina Lontooseen. Se matka piristää toivottavasti. Ajattelin käydä tekemässä juttua myös Dali universestä. Surrealistinen fantasiamaailma kuulostaa ihastuttavalta. Ja sekin lupaa hyvää, että se on luokkaretkeläisten suosituimpia visiittipaikkoja Lontoossa. Luokkaretkeläiset ovat kuitenkin aika suorapuheista sakkia. Varmaan yksi surkeimpia visiittejä oli ala-asteaikoinani retki puutarhalle. Oli kuollettavan tylsää kävellä pitkiä käytäviä talosta toiseen joidenkin rehujen perässä. Toinen "ikimuistoisimmista" oli Porvoon reissu kaatosateessa. Yläasteella tehtiin yksi ja ainoa luokkaretki - Ahvenanmaalle ysillä. Aloitimme retken petaamisen jo hyvissä ajoin. Luokanopettaja, joka toimi myös ruotsinopena, ajautui hermoromahduksen partaalle, kun kinusimme matkaa jokaisella ruotsintunnilla seiskasta asti. Anteeksi, Hellu!

Itse reissu oli suhteellisen lystikäs. Mitä nyt Hepun isä valaisi Jarnan äitiä rivosta vitsistä, josta olimme puhuneet. Jarnan äiti oli aivan pihalla ja jokseenkin ärtyneen näköinen, kun Hepun isä tokaisi sille "Kyllä vanha lesbo tietää". Hän siis kuvitteli Jarnan äidin tietävän jo vitsistä ja osaavan suhtautua siihen asiankuuluvasti.

Takaisintulomatkalla särkyi yhden luokkalaisparimme parisuhde, kun miespuolinen iski kolme parikymppistä naista ja meni niiden kanssa hyttiin. Lisäksi matkalla oli helvatinmoinen myrsky - siis oikeasti helvatinmoinen. Voitte uskoa sen siitä, että sama myrsky kaatoi samana yönä Estonian.  Ja me päästiin maihin Rosellankaltaisella sillipurkilla.