Tänään on luppopäivä. Heräsin myöhään enkä ole vieläkään saanut käytyä suihkussa. Mies on töissä niin kuin joka viikonloppu viimeisen kuukauden aikana.
Eilinen meni kirja- ja ruokamessuilla. Koska kirjat olivat suhteellisen hintavia, sain enemmän kiksejä ruokamessuilta, sillä rakastan ilmaisruokaa. Oli aivan taivaallisia suklaajälkkäreitä, joita on pakko yrittää tehdä itsekin suklaamoussesta ja mascarponesta. Harmikseni olin missannut edellispäivän kirjamessuilla vanhan äidinkielen openi, joka oli taas päässyt finaaliin luokkansa kanssa Hesarin Päivä lehtimiehenä -kilpailussa. Ne teki Hesariin sivua kirjamessuilla ja olisi ollut mukava nähdä pitkästä aikaa. Mä olin samassa kilpailussa mukana lukion tokalla eli herra ties kuinka monta vuotta sitten. Päästiin palkinnoksi tekemään sivua Hesariin ja käymään Brysselissä.
Meillä oli Brysselissä Päivä lehtimiehenä -kisan päätapahtuma, jonne oli kutsuttu kaikkien mukana olevien maiden finaaliin päässeet. Se oli sellainen konsertti, jossa oli pääasiassa ranskan kielisiä esiintyjiä. Kun lavalle astui yksi nahkaan pukeutunut mies laulamaan englanniksi Ruanda-henkisiä biisejä (War took my mother, war took my sister...), se buuattiin lavalta. En ole koskaan kohdannut mitään vastaavaa millään keikalla, vaikka olisi ollut kuinka surkea esiintyjä. Ranskalaiset, belgialaiset ja saksalaiset nuoret pommittivat laulajaa tomaateilla ja muilla ruoantähteillä. Lopulta mies aneli, voisiko laulaa biisinsä loppuun. Ei tullut armoa tältä keskieurooppalaiselta sivistyskansalta.
Meitä oli muistaakseen viisi luokkaa Suomesta, jotka pääsi Brysseliin. Meidän luokka tuli Kouvolasta, mikä hesalaisten ilmaisutaidon lukion ja Norssin kasvattiien mielestä merkitsi sitä, ettei meille tarvinnut puhua koko matkan aikana. Joo, Kouvola on paska paikka, mutta olisi sitä luullut, että lukion tokaluokkalaiset osaisivat jotenkin käyttäytyä tuohon ikään mennessä. Siitä lähtien mä olen tuntenut jonkinlaisia antipatioita stadilaisia kohtaan. Ja nyt mä samperi asun itse täällä.
PS. Jotenkin kuvittelin aina tämän biisin videon erilaisemmaksi. Mamas and Papasin California Dreamin´ kun on kuitenkin yksi mielikuvituksellisimmista biiseistä, jota kuunnellessa mieli kulkeutuu kauas aurinkoon.
sunnuntai, 29. lokakuu 2006
Kommentit