Mä tulin retuuttamaan pentua takaisin Anjalankoskelle. Se on kasvanut kauheasti ja painaa lähes kahdeksan kiloa. Pienet paksukaisjalat ovat nekin pidentyneet ja sirontuneet. Tosin edelleen Taika kävelee jalat haarallaan kuin paskat housuissa. Välillä se riehuu kamalasti. Puree ja suuttuu, kun sitä kieltää. Välillä se on niin söpö, kun tulee syliin syömään luuta. On tämä talo muuttunut radikaalisti pennun tuntua. Matot ovat lähteneet lattialta ja tilalle on ripoteltu jos jonkinlaista, koivet ojossa makaavaa lelua.

Eilen kävi kierrätyskeskuksen tyypit hakemassa sängyn. Eivät huolineet mustaa nahkasohvaa. Olen yrittänyt etsiä siihen sinistä sohvanpäällystettä, mutten ole löytänyt mistään. Anttilassa olisi ollut 1- ja 3-istuttavalle sohvalle, muttei 2-istuttavalle.

Meidän yhteinen ilta onnistui aika kivasti. Tein niiden mozzarella-leipien kanssa niin, että paistoin ensin ranskanleivät paistinpannussa molemmilta puolin. Sitten levitin pestoa, mozzarellaa ja tomaattia päälle, ja avot tuli hyviä. Mies kehui, ettei ole saanut pitkään aikaan mitään niin herkullista.

Se on ihan hyvä ottaa välillä välimatkaa suhteeseen. Osaa arvostaa sitä toista entistä enemmän. On mulla täällä koko ajan ikävä sitä ja hyvä niin. 

Koira roikkuu tällä hetkellä kannettavan johdossa kiinni. Hyvää viikonloppua teille!