Eilinen oli kyllä henkien taistelua omien voimien kanssa. Piti kirjoittaa kaksi juttua ja viimeistellä yksi, ja jollain ilveellä selvitä kotiin seitsemäksi. Appivanhemmat olivat tulossa kylään ensimmäistä kertaa ja halusin heidän näkevän puhtaan kotimme. Ja se kotihan ei ollut puhdas silloin, kun sinne tulin. Miehen oli pitänyt siivota töistä tullessaan, mutta se jäikin parin tunnin ylitöihin ja oli kotonamme samaan aikaan kuin vanhempansa.

Duracell-paristot päälle ja tiskivuoren kimppuun, sitten pikakorjauksella eteistä vyöryttäneet lehdet paperipussiin, roskat omiin pusseihinsa, yövieraan varasänky kokoon ja sängyn alle, vessanpesu, keittiönpesu, vaatteidenkorjaus lattialta, pikajärjestely, ylimalkainen pölyjenpyyhkinen, suihkuun, meikki, vaatteidenvaihto ja avot olin valmis 37 minuutin päästä!

Ja voi kuinka onnellinen anoppi olikaan nähdessään, ettemme asuneet samassa läävässä, joksi hänen poikansa asunnot olivat tätä ennen muotoutuneet (kts. kuva Mies harrastaa -osiosta). Nyt paistattelen tässä itseni glorifioinnissa.