On se jännä tunne, kun stressi laukeaa. Ihan kuin tiukka isku palleaan ja ilmat pihalle, mutta miellyttävällä tavalla. Vaikka eilinen kului puurossa, tuparijärjestelyiden aiheuttama kirous oli kadonnut. Ja mieskin tuntui pitkästä aikaa rakastettavalta - kuten myös minä itsekin. Tähän laittaisin hymiön, ellen kiroaisi niitä kömpelönä viestintänä. Tosin Ilta-Sanomissa Susan kertoi Vanhasen vastanneen hymiöllä, kun nainen luuli häntä Sauli Niinistöksi. Eli jopa pääministerimme käyttää hymiöitä! Hämmentävää.

Lähden keskiviikkona korven keskelle koiravahdiksi. Eikä tämä korven keskelle -ilmaus ole liioittelua. Porukoiden lähimmät naapurit asuvat 400 metrin päässä. Siellä on mielikuvituksella tilaa kirmata. Pimeää, synkkää, kolkkoa, kylmää ja yksinäistä. Ennen pelkäsin yliluonnollista ollessani yksin korvessa, mutta nyt pelkään luonnollista, kun siellä on alkanut hiippailla rosmuja. Taika on valpas vahtikoira, mutta tuskinpa sängyn alla makaavasta, jokaista ihmistä rakastavasta koirasta on apua, jos niikseen tulee. Varmaan veisi murtovarkaalle delfiinin tai pallon heitettäväksi.