Etäpäivä. Aion istua kotona naputtelemassa juttuja, työhakemuksia ja katsella telkkua. Suorastaan hekumallista. Jos oikein touhukkaaksi rupean, käväisen antikvariaatissa nuuskimassa tarjontaa. Ja perkule myös verotoimistossa. Hyvä, etten unohtanut sitä tässä euforiassa.

Tuparit tulevat päivä päivältä lähemmäs. Meille olisi näillä näkymin tulossa kolmisenkymmentä vierasta, joista hippu (mutta tärkeä hippu!) mun kavereita. Arvostan sitä tosi paljon, että vieraspaikkakuntalaiset kaverinikin lähtevät mun takia kotinurkistaan.  Saas nähdä, miten miehen ja mun kaverit  tulevat toimeen keskenään. Tosin sen ei pitäisi olla mikään ongelma, sillä molempien kaveripiiri on aika samanhenkistä porukkaa.

Tuparitarjonta on vielä päättämättä. Meillä on miehen kanssa hieman eri näkemykset asiasta, mikä on aiheuttanut jos jonkinlaista sanaharkkaa viime päivien mittaan. Mä pohjaan mielipiteeni siihen, että yleensä olen touhunnut itseni puhki ennen ensimmäisten vieraiden tuloa synttäreilleni. Onneksi kaverini lupasi jelppiä, koska mies on lauantaina töissä viiteen, kuuteen asti. Jännittävä päivä.

Eikä sekään yhtään vähennä jännitystä, että meiltä puuttuu sisäisen sähkövian takia puolet talon sähköistä.

PS. Hän on päivieni ilo. Delfiini on hänen ilonsa. Joka yö pitää käydä nukkumaan delfiini suussa. Miksi? En tiedä.