Paluu korpeen. Taika oli niin riemuissaan tulostani, että meinasi repiä vaatteet päältäni. Hurmaavasti naskalihampaat ojossa. Minusta pureminen ei kuulu leikkiin, Taikasta kuuluu. Aivan kuten sekin, että pöydältä saa nuolla ja syödä kaiken - mukaan lukien metallipalasen makkarakuoresta. Oijoi, saa nähdä, miltä elämä täällä tulee tuntumaan. Hirvittää jo valmiiksi. Toivottavasti karannut vanki ei tule kylään. Pimeässä on jo tarpeeksi pelkäämistä.

Mietin bussissa asioita, joita en halua muistella. Ykkösenä on ehdottomasti Tellun viimeiset päivät ja hyvästienjättö. Kakkos- ja kolmossijoista kilpasivat asiat, joita en näköjään edes muista. Olen siis onnistunut unohtamaan epämiellyttävät muistoni. Totta kai olisi pitkä rimpsu töppäyksiä, menetyksiä, kuolemia, nolauksia, mutta niitä on vaikea arvottaa keskenään.

Olen viihtynyt töissä viime päivät. Tai viihtynyt ja viihtynyt. Kiroan katugallupit perimmäiseen nurkkaan tai maapalloa kiertävälle radalle. Hyi helvatti! Miettikää, miten turhauttavaa on raahustaa etsimässä uhreja, joilla on joko "kiire bussiin, kun se lähtee justiinsa" tai sitten liuta yhtä turhia selityksiä. Kerran yksi nainen oli liian lihava suostuakseen, yksi liian rumannäköinen, yhden hiukset liian sekaisin ja yksi muuten vain päästään sekaisin.