Uudessa juttusarjassani haastattelen nuoria. Toisaalta kadehdin heitä, toisaalta en. Haluaisinko vaihtaa takaisin koulupingotuksen, itsetunto-ongelmat, finnirykäelmän, epävarmuuden, aaltoilevan mielen, säkkivaatteet ja epämiellyttävät koulukaverit, joita oli pakko katsella päivästä toiseen? Vaikka singahtaisin takaisin 15-vuotiaaksi ensi yönä, uskoisin elämäni lipuvan samaan suuntaan valinnan mahdollisuuksista huolimatta. Noh, ehkä jättäisin muutaman hölmöilyn miesmaailmassa tekemättä. En edelleenkään ymmärrä, mitä yhteistä minulla ja autoilua harrastaneella toisella poikaystävälläni oli. Hänen käsityksensä romanttisesta illasta oli kierroslukumittarin asennus Civiciin kaverin autotallissa. Suhde jäi lyhyeksi.

Siinä mielessä kadehdin nuoria haastateltaviani, että he ovat niin innoissaan harrastuksistaan. Taitoluistelijatyttö jaksaa raahautua jäähallille jokaisena koulupäivänä kolmeksi tunniksi ja hymyillä siitäkin huolimatta. Ah, olisipa minustakin kuoriutunut tanssija tai taitoluistelija! Fame, Flashdance, Girls just wanna have fun, Dirty Dancing...tanssikuviot ja luisteluhypyt kyllä tiedän sekä kaiken sen romantiikan, minkä ympärillä tanssijat elävät.

Ei tullut minusta tanssijaa. Ei siihen pelkkä hoikka vartalo riittänyt. Olisi pitänyt olla notkeampi kuin tuulessa heiluva puhelinpylväs, olisi pitänyt osata liikuttaa käsiään ja jalkojaan yhtä aikaa sekoamatta liikkeissään, olisi pitänyt ymmärtää rytmitajuakin. Pah.  

PS. Linkkilista suosikkiblogeihini löytyy oikealta alalaidasta.