Pari päivää meni töissä. Ne olivat tietysti juuri ne katastrofaalisimmat lumimyräkkäpäivät. Keskiviikko lähti ihan hyvin käyntiin Helsingissä, sillä eihän täällä ollut kuin muutama lumihippu tietä koristamassa. Juna-asemalle päästyäni kuulen kaiuttimista äänen, jota en halua kuulla. Olisi edes ollut se tyypillinen "Juna Tampereelle lähtee raiteelta neljä - - - kello 09.15" -kuulutusrykäelämän ensimmäinen kuulutus. Sitten tulee "Juna Tampereelle lähtee raiteelta neljä ---- kello 09.20" ja sen jälkeen "----09.25."

Mutta nyt se samperin juna on peruttu kokonaan. Juoksen Kamppiin, josta onnistun randomilla paikantamaan Tampereelle menevän bussin ja jopa ehtimään siihen. Tässä rytäkässä kaatuu tonnikalakastike juuri ostetuille neulehanskoilleni, mitä tulen myöhemmin kiroilemaan katkerasti.

Lumimyrskyisessä Hämeenlinnassa on kaikki tukossa. Mun tehtävänä on tehdä human interest -tyylinen uutinen lumimyrskyn vaikutuksista paikallisten elämään. Palaan kuvaajan kanssa takaisin toimitukseen kahden tunnin seikkailun jälkeen jääkalikkana. Mulla on ollut jaloissa pelkät lenkkarit, joissa ei ole lämpöä nimeksikään. Onneksi sentäs älysin ottaa ne mukaan töihin varakengiksi, kun bootseissa olisin liukastellut hengen itseltäni. Varahanskat sain työkaveriltani, kiitos siitä.

Päivä päättyy joskus tuntikausia myöhemmin. Ehdin 18.49 lähtevään junaan vielä 19.30, kun se on lupsakkaasti myöhässä. Sitä ennen litimärkäiset tonnikalahanskat ovat paleltuneet kiinni sormiini.
Uuh, lisää tällaisia työpäiviä!

PS. Piristystä teille, jotka ette ole vielä tähän Saab-ilmoitukseen tutustuneet.
http://www.cc.puv.fi/~e0400586/Voimis/Keltsi1.JPG