Jokseenkin mielenkiintoinen viikko edessä. Meille on tulossa yövieraita neljäksi päiväksi. Saa nähdä, miten menee, kun olemme kuitenkin tottuneet olemaan kahdestaan. Hervoton siivousvimma päällä tällä hetkellä. Pakko saada kämppä siihen kuntoon, että tänne voi joku tulla.

Mä olen lorvaillut pari päivää, mikä stressaa. Silloin kun on rästitöitä alla, lorvailu on vain todellisuuden pakoilua.  Ihan sama tunne kuin gradua tehdessäni - tai tehdessäni ja tehdessäni, kaksi ja puoli vuottahan niistä mä käytin menestyksekkääseen lopputyön välttelyyn. En vain pystynyt millään avaa wordia ja käydä näpyttelemään, en millään. Jo ajatuskin gradusta tukki kaiken ilon elämästä. Huono omatunto seurasi matkoilleni ympäri Eurooppaa. Tunsin itseni vihoviimeiseksi luikeroksi, joka ei saa selkävoittoa lööpeistä - gradunaiheestani.

Mies kävi eilen katsomassa Popedan keikan. Mullekin Popeda on ykkönen: se pitää ykkössijaa inhokkibändieni listalla. Hyvänä kakkosena tulee Mamba, kolmosena Eppu Normaali ja neljäntenä Kolmas nainen. Mulle olisi pitänyt maksaa siitä, että menisin katsomaan Ukkometson machoilua. Ennen kuin me oltiin ukon kaa tavattu, kuulin sen rakastavan Popedaa. Harkitsin siinä vaiheessa vakavasti, haluanko olla kyseisen ihmisen kanssa missään tekemisissä. Nyt kun jälkeen päin ajattelee, on ne ennakkoon määritellyt kriteerit aika heppoisia. Ei sekään hyvältä tunnu, että Popeda olisi erottanut meidät ennen kuin oltaisiin edes tavattu.