Kiitokset vielä kerran hauskoista blogipikkujouluista! Varmasti lähden mukaan seuraavaankin blogimiittiin, jos vain aikataulut sallivat. Oli sen verran lupsakkaa ja rentoa meininkiä. Ja oli hurmaavaa huomata, että muillakin on samanlaisia antipatioita neuleblogeja kohtaan. Ainoaksi ongelmaksi muodostui esittäytyminen muille. Itse kun olen lykännyt blogini nimeksi *Välitilassa*, linkiksi piipposen, omaksi bloginimeksi Tirpan (joka on siis se nimi, jolla koko suku on kutsunut mua 27 vuotta. Nimi, jota olen aina vihannut) ja sitten olisi vielä se oikea nimikin. Mikä näistä pitäisi arpoa siinä vaiheessa käyttöön, kun esittäytyy uudelle ihmiselle?

Selvisin tästä työpäivästä kunnialla, vaikka aamulla kaikki taivaan merkit ennustivat jotakin aivan muuta. Sain viime yönä nukuttua kolmisen tuntia ja vähäunisuus tekee mut hulluksi. Mies oli jo lähtenyt lentokentälle, kun heräsin. Ei kai uskaltanut herättää mua tietäessään, millaisen metakan nostan aina nukkumattomuudesta. Sen lisäksi, että olo oli jo muutenkin mitä karmivin, orastava migreeni naputti otsaa.

Reittiopas näytti, ettei ratikoita menisi. Uskoin sitä ja lähdin kouhottamaan tuhatta ja sataa asemalle. Päästyäni ensimmäisen ja toisen pysäkin väliin seiska paineli ohi. Sitten meni kolmonen. Ajattelin ostaa eväät ja aamiaisen Pasilan asemalta, mutta eihän siellä mikään ollut auki. Paitsi R-kioski ja sen myyjä puhui puhelimessa. Pari minuuttia vartuttuani kassalla jätin tripin siihen, jotta olisin ehtinyt junaan. Noh, ainakin saan junasta jonkinlaista aamiaista. Mutta, kun en saa. Ei ole kasvissyöjälle munariisipasteijaa, enkä viitsi niihin helkkarin kalliisiin sämpylöihin tuhlata rahaa. Tokaisin kärrytytölle, ettei tänään mikään muukaan ole mennyt niin kuin piti. Silläkin oli ilmeisesti samansuuntaisia ongelmia ollut matkassaan, joten saimme purnata hetken yhdessä.

Juttukeikat tulivat ja menivät. Kiitos kuvaajan, joka innostuu markkinoista ja joulutapahtumista yhtä paljon kuin minä. Eli ei juuri ollenkaan. Bongasin ihania ihmisiä haastateltaviksi. Herttaista, koska kadulla törmää niin usein ruttuturpiin.