En olisi voinut kuvitellakaan, että pennun hoitaminen vie multa kaikki voimat. Mä olen ihan loppu, täysin kaput. Taika riehuu, puree, hyökkää kasvoille ja suuttuu kielloista. Se on rauhallisimmillaan silloin,kun tulee mun viereen nukkumaan sänkyyn. Silloin sitä saa rapsuttaa mahasta. Mutta perkule, kun se ei saa olla sängyssä. Laittaessani sen alas alkaa taas jumalaton rumba. Juostaan toiselle puolelle sänkyä ja hypätään uudelleen. Ja taas alas ja taas ylös. Tuo on täysin piloille hemmoteltu koira. EN ymmärrä, miten mulla riittää rahkeita hoitaa sitä ensi sunnuntaihin asti. Tekisi mieli pakata kamat ja lähteä Australiaan. Just nyt!