Ex-Valjakkala saatiin eilen kiinni. Ruotsissa varmaan hurrasivat uutiselle. Saatana ei päässyt tunkeutumaan jälleen kansankotiin. Ruotsalaiset pelastuivat finn-jävelien pääpirulta.

Kummallista, että Expressenin sivuilla http://www.expressen.se/ pelättyä vankia puhutellaan pelkkänä Juhana. Näinhän suomalaiset iltapäivälehdet puhuttelevat "tuttavallisiksi" koettuja ihmisiä. Niitäkin, jotka tekevät käsittämättömiä tekoja, kuten pommiräjäyttäjä Petri. Gradussani tulkitsin "Petrin" tapaiset henkilöt kahden maailman kulkijoiksi. Antropologi Mary Douglasia mukaillen he ovat anomalioita, jotka junnaavat "meidän" ja "heidän" välitilassa etsimässä paikkaansa. Ex-Juha Valjakkalan kuvittelisi täyttävän kaikki ne kriteerit, joilla ruotsalaiset sijoittaisivat hänet armotta pelättyihin "heihin". Puhuvathan suomalaiset iltapäivälehdetkin Valjakkalasta Juhan sijaan. Kolmoismurhaajan etunimellä eivät otsikoissaan herkuttele edes moraalittomista moraalittomimmatkaan seiskat, ohot ja katsot. Korjaatkaa, jos olen väärässä.

Ehkä Valjakkala on ruotsalaisille kahden maailman kulkija. Tavallaan pelätty ja vihattu, tavallaan ymmärretty ja sympatisoitu. Ruotsalainen naistoimittajakin kehui haastattelemaansa Valjakkalaa avoimeksi ja mukavaksi ihmiseksi.

Itseäni Valjakkalan pidätys ei hetkauttanut. Loistava Il Capitano -elokuva valoittaa kiistellyn henkilön persoonaa ja antaa tilaa ymmärtää - jos kauheita tekoja voi koskaan ymmärtää -hänen ratkaisujaan. En sano kuitenkaan tuntevani myötätuntoa Valjakkalaa kohtaan, enkä toisaalta vihaa. Hän vain on.