Tänä jouluna en stressaa. Ensinnäkään en ole vieläkään sisäistänyt, että elämme joulukuuta emmekä huhtikuuta. Toiseksi olen jo hankkinut joululahjat neljälle lähimmäiselle. Yksi niistä sai kumikanan, yksi tulee saamaan ilmaiskirjoja. Kolmanneksi olen saanut niin kovan yliannostuksen joulustressistä viime vuosilta, etten halua enää kokea enkä lukea jouluvalitusta. Neljänneksi tiedän, etten saa montaakaan pakettia, koska olen jo suurimman osan saanut ja loput pyysin rahana. Eihän siinä pysty innostumaan samalla tavalla kuin silloin, kun joulukuusen alla odotti toinen toistaan suurempia pakettia minulle ja vain minulle! Viidenneksi joulu on synkkä juhla. Masennun otsikoista, joissa kerrotaan taas yhden joulunviettäjän kuolleen liikenteessä, tulipaloissa tai perheväkivallan uhrina. Ja kun tarkemmin ajattelee, en edes muista joulua, jolloin olisin tuntenut aitoa onnea ja sydämestä pulppuavaa joulumieltä.

Onhan se nyt hyvä uhota, kun aattoon on vielä aikaa pari armonpäivää. Joulusiivous tekemättä, ruoat laittamatta ja kuusi koristelematta. Tosin kuusta ei luultavasti tänä vuonna voida koristella, koska Taika repii ja syö koristeet. Voisikohan joulua mennä pakoon vaatekaappiin? Tulisi sieltä vasta tapaninpäivän iltana, kun koko show on ohi.