Kuulun varmaan häpeälliseen marginaaliin taitoineni, mutta vihaan joululahjojen paketoimista. En voi sietää paketoimista enkä sitä myöskään osaa. Paketointi on yhtä tuskaa lukuunottamatta sitä kivaa vaihetta, kun saa vetää saksilla joulunauhaa sykkeröksi. Tosin nyt sekin onni tuhoutui, kun Taika lähti lennättämään kultaista pakettinauhaa ympäri taloa - ja toinen pää jäi mulle. 

Paketoimisessa mättää eniten se, etten koskaan löydä teippiä ja joudun väkertämään paketteja ilman tätä esteettistä ja erittäin käytännöllistä apuvälinettä. Ja jos teipin löytää, se on sitä halpaversiota, joka ei irtoa, vaan takertuu käsiin, vaatteisiin ja tempaa mukaansa muutaman hiuksenkin.  

Tänään on siivous- ja pakettienviemispäivä ja kaikki aamuiset merkit näyttävät siltä, että tänään se joulustressi sitten iskee ryminällä. Ah, kaipaan niitä lapsuudenjouluja, jolloin ei tarvinnut muuta kuin käpertyä sohvalle peiton alle, avata telkun ja tuijottaa aattoaamun piirrettyjä ja nukke-elokuvia joulupukin tuloon asti.