Tämän vuoden viimeisenä päivänä pitää muistella niitä hetkiä, joina tuli töpättyä. Haastan muutkin tähän! Kirjoittakaa blogiinne tai edes kommentteihini, että minäkin saan nauraa.



1) Halusin siivota miehen entistä kämppää, vaikka siihen sotkuun ei olisi purrut kuin dynamiitti. Noh, hyvä yritys kuitenkin. Mies oli töissä ja lähdin viemään hänen roskapussiaan ulos. Minulla ei ollut avaimia, koska olin samalla reissulla menossa Pasilasta kaverin luokse Kannelmäkeen. En löytänyt mistään roskasäiliötä, mikä oli täysin käsittämätöntä. Tampereella jokainen kerrostalo on varustettu harmaalla jäteastialla enkä tajunnut, että Pasilassa ollaan askeleen edempänä kehityksestä, ja niitä säilytetään lukkojen takana maan alla. Siinä sitten ihmettelin, minne helkkariin voisin heittää roskapussin. En minnekään, koska Pasilassa ei yksinkertaisesti ole harmaita jäteastioita - tai ei ainakaan silloin ollut. Aseman roskikset olivat pieniä metallisia, joihon on aivan turha yrittää mahduttaa sokoksen täyteenahdettua kassia. Luonne ei antanut niin paljon periksi, että olisin dumpannut kassin jonnekin pimeään nurkkaan. Mikä jää vaihtoehdoksi? No, matkustaa roskiksen kanssa junalla Kannelmäkeen ja kiikuttaa se kaverin roskasäiliöön. Voi kiesus, mua hävetti täpötäydessä junassa haisevan roskispussini kanssa.

2) Ensimmäinen päivä pitkästä aikaa töissä. Teen juttua museoviraston uudesta pytingistä Hämeenlinnassa. Saan jostakin päähäni, että talon uudet hyllymetrit ovatkin hyllykilometrejä. Laitan jutun kahdelle tarkastajalle, jotka eivät huomaa tätä karmaisevaa virhettä. Ja niin väliotsikossa ja itse jutussa hehkutetaan, kuinka uuteen taloon tulee keveät 13 000 hyllykilometriä. Seuraavana päivänä saan viestiä asianomaiselta, joka sanoo, että kyllähän niitä hyllymetrejä on paljon, muttei nyt sentäs liki maailman ympäri.

3) Menemme valokuvaajan kanssa haastattelemaan uuteen pylväskyllästeeseen tympääntyneitä sähköasentajia. Katsomme osoitteen enirosta ja tarkat ajo-ohjeet korven keskelle. Olemme hieman myöhässä ja asentajat ovat lopettelemassa päiväänsä. Soitan asianomaiselle ja ilmoitan tulevamme pian. Löydämme oikean tien, mutta paikalla ei näy yhtään sähköasentajaa - ei edes sähkölinjaa. Soitan uudelleen kysyäkseni lisäohjeita. Paljastuu, että olemmekin väärässä kunnassa! Viidenkymmenen kilometrin päässä oikeasta paikasta. Voi kuvitella, kuinka ärtyneitä sähköasentajia oli lopulta vastassa. Asiaa ei auttanut se, että heidän työpäivänsä oli loppunut jo aikoja sitten eikä pahimmanlaatuinen helle, joka sinä päivänä vallitsi.

Näköjään muisti on deletoinut pahimmat mokat mielestäni. Harmi kyllä. Lupaan laittaa tänne, jos tulee mieleen.

Mutta oikein mukavaa uutta vuotta teille kaikille!