Mahdoton väsymys. En pysty edes liikuttamaan raajojani. Tällaiset työpäivät pitäisi kieltää lailla. Lähdin töihin kahdeksalta ja palasin kotiin kahdeksalta. Kuntajuttua puursin, puhisin ja pupelsin. Viereisessä loossissa kiroili työkaveri, jonka en ole koskaan kuullut valittavan. Ei saanut yhtäkään haastateltavaa kiinni, mikä on toimittajan työpäivälle tyypillisintä ja odotettavinta.

Viimeisten 48 tunnin aikana olen nukkunut yhteensä 8 tuntia. Junamatkat menevät horkassa allergiavaunussa, koska se on junan ainoa paikka rauhoittumiseen. Ja mikä parasta, ihmiset eivät ikinä älyä ottaa paikkoja sinne, joten saan nautiskella päivästä toiseen omasta rauhastani. Tai toisaalta nautiskelisin enemmän, jos mun ei tarvitsisi päivästä toiseen kulkea junilla Hämeenlinnaan. Voisipa epäsäännöllisen työpaikkani samoine mukavine ihmisineen siirtää Helsinkiin.