Odotettuja vieraita kävi kääntymässä. Porukat ja Taika toivat joululahjani, kun en niitä kapsäkkieni kanssa viitsinyt tuoda Helsinkiin. Harmi kyllä, Taikasta on tullut iso koira. Ei se ole mikään pikkuinen karvapallo enää, vaan ihan kunnon koira. Tosin tavat eivät ole aikuistuneet. Lauri saa sätkyn nähdessään, mitä Taika teki sen pehmoleluille. Jokainen on käyty haistelemassa, napattu suuhun ja kuolattu märäksi. Lauri missasi Taikan, muttei tuntunut olevan siitä kauhean pahoillaan. Kuulemma ei jaksanut lähteä mukaan Taikan viihdytysjoukkoihin niin kuin hän sitä kutsuu.

Muutama päivä sitten Taika oli kenkkuillut kotonaan. Oli ottanut leipäpussin pöydältä, isäpuoli oli repinyt sen pois sen suusta ja Taika tästä suivaantuneena puri isäpuolta perseeseen.
Onhan sekin tapa osoittaa mieltään.

Lähtivät pois. Jäin yksin. Pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutten jaksa. Antaudun Dr. Philille. Onkohan Phil McGraw kuinka suurta riistaa jenkkilän paparazzeille? Jos olisin niljakas paparazzi, keskittäisin elämäni siihen, että löytäisin edes yhden luurangon Dr. Philin kaapista.

Menee Dr. Phililtäkin joskus hermot