En ole kirjoittanut moneen monituiseen päivään, koska olen käynyt tyhjäkäynnillä. Minulle ei ole tapahtunut mitään mullistavaa, josta voisin hehkuttaa täällä blogissani. Olen onnistunut mieltäni synkentäneen lehtijuttuni kanssa. Olen lupsakkaasti päässyt yli puolenvälin kirjoitusvaiheessa ja paha olo alkaa helpottaa sitä mukaa, mitä enemmän tekstiä saan aikaiseksi.

Nyt kun Idols-hössötys alkaa kuumentua, haluan minäkin ilmoittaa kantani tähän realityshow´hun, johon olen aina ollut koukussa. Olenpa muuten viettänyt yhden päivän Idolsin karsinnoissakin. En sentäs laulajana, vaan ihan toimittajana. Haastattelin kokelaita, pakotin heidät laulamaan edessäni, odottelin heidän kanssaan tuloksia ja tenttasin juontajia. Kuinka karmeaa olikaan huomata viime kauden ensimmäisen jakson ensimmäisellä minuutilla esitetty kuva, jossa komeili meikäläisen vihainen pärstä ja taustalla Heikin voice-over: "Kilpailijat joutuivat odottamaan ja odottamaan". Tämän kauden Idols ei ole saanut aikaan draivia, joka pakottaisi ruutuun kerta toisensa perään. Toteutus tökkii. En voi sietää sitä, että varsinaisten kokelaiden laulujen sijaan kikkaillaan biiseillä ja turhalla fiilistelyllä. Miksi kokelaan ei anneta laulaa edes kymmentä sekuntia, vaan hänen äänensä päälle surrataan aina joku biisi? Henkilöesittelyt ovat olleet laimeita eikä yksikään niistä ole vetänyt vertoja suihkussa laulavalle Antti Tuiskulle ennen kuin Antti Tuiskusta tuli Antti Tuisku.

Onneksi Viettelysten saari alkoi taas. Toisaalta miksi sarjaa mainostettiin uusilla jaksoilla, koska kyllä meikäläinen ainakin muistaa nähneensä nyt alkaneen tuotantokauden. Michael on sen tason jurpo, ettei sitä kaveria helpolla unohda. Täytyy sen vaimokkeenkin olla pikkaisen pihalla, kun hyväksyy puolisokseen 25-vuotiaan, vanhempiensa luona asuvan hyypän eikä näe mitään ongelmaa myöskään sen vähäisissä älynlahjoissa.