Tulin toiseksi. Pitäisi kai olla ylpeä. Perhana, kun sillä ei ole mitään väliä olenko toinen vai 483:s! Yhteistyökuviot kuitenkin jatkuvat, joten siinä mielessä en tunaroinut korttejani. Harmittaa vain vietävästi,  että menetin leppoisan työyhteisön Helsingissä. Kituuttaa olen jaksanut taloudellisesti tähänkin asti, joten kai siihen pystyy vielä seuraavan vuoden.

Olen tässä huuhtonut murhettani alas kurkusta viemäreihin asti, mutta pakko kai se on tajuta, että meidän alalla on niin samperin raaka kilpailu, että harva siinä menestyy. Leo sanoi, ettei pitäisi syyttää omia puutteitaan vaan sitä nyky-yhteiskunnan hyväksymää tappokilpailua, joka vie niin monet alta kolmekymppiset sairaseläkkeelle. Istuin eilen ulkona myös Hannan ja entisen työkaverini kanssa Ilveksessä, ja ihmettelimme suuresti, miksei tätä työkaveriani ole edes kutsuttu mihinkään kesätyöhaastatteluun, vaikka hän on tehnyt vuosikausia työtä Suomen arvostetuimmassa (ja kai ainoassa) uutistoimistossa. En tiedä, mistä se haastatteluun pääsy on lopulta kiinni. Kertoivat minun saaneen lisäpisteitä siitä, että harrastan pubivisailua.

Kesäsuunnitelmiksi kaavailen nyt vapaaehtoisleiriä Ausseissa tai jotain muuta yhtä mielenkiintoista. Jalat palavat hingusta päästä maailmalle, niin myös sielu. En ole käynyt pidemmällä reissulla sitten toukokuun. Lontoon työkeikkaa kun ei lasketa.

Hakusanat yllättivät taas. Minun blogistani EI löydy ohjeita siihen, mitä thaityttö tekee, mistä niitä saa tai paljonko ne maksavat. Idiootit! EI löydy myöskään Saddamin teloitusvideota. Ja kuka hullu laittaa googleen hakusanan "kikkelini". Katsoisi napansa alta, sieltä sen luulisi todennäköisemmin löytyvän. Entä pitäisikö itsetuntoani nirhaista hakusana "karmean naisen kuva"?