Olen lykännyt blogini kategoriaan avoliitto, joten pakkohan on välillä siitäkin asiasta puputtaa. Entinen katkeroitunut sinkkutyttö on asunut jo puoli vuotta saman katon alla miehen kanssa. Kokemuksen pinnallisella rintaäänelläni listaan kaikki ne kohdat, joita jokaisen avoliittoon aikovan kannattaa mietiskellä. Ja julistukseni herättää varmasti vastalauseita tyyliin "kaikki ihmiset ovat erilaisia". Herättäköön. Kommentoikaa sitten.

Kohta nro 1: Jos olet tavannut elämäsi rakkauden vastikään, älä kiirehdi saman katon alle. Yhteenmuutto on nimittäin suurempi askel kuin naimisiinmeno. Kun hynttyyt on samassa nurkassa, se ei tee suhteesta romanttisempaa tai eroottisempaa. Haaveile ja nautiskele rauhassa, mutta älä hätiköi. Meistä mieheni jarrutteli yhteenmuuttoa alusta asti, minä taas yritin piilotajunnassani murtaa hänet. Muistan ikuisesti, kun kysyin häneltä asiasta bangkokilaisen ostoskeskuksen liukuportaissa ja mies vastasikin myöntävästi.  Siitä meni pari kuukautta, ennen kuin päädyimme samaan osoitteeseen Helsinkiin. Mitä lähemmäs yhteenmuutto tuli, sitä enemmän paniikkiin jouduin. Loppujen lopuksi se olikin meikäläinen, joka ahdistui avoliitosta ja ukko sai rauhoittella mua.

Kohta nro 2: Jos joudut muuttamaan puolisosi asuinpaikkakunnalle ja jättämään entisen elämäsi, se tekee kipeää. Vasta nyt alan toipua kaipuustani Tampereelle ja kavereistani, jotka jäivät sinne. Mulla kesti aikani sopeutua tähän liittoon. Olisi ollut aivan eri juttu, jos olisimmekin muuttaneet samaan kämppään Tampereella.

Kohta nro 3: En ennen ymmärtänyt äitiäni, joka nalkutti miehelleen kotitöistä, mutta nyt ymmärrän hyvin. Toisella on eri siivoustavat - tai ei niitä ollenkaan, kun itse tykkäisi pitää asunnon kunnossa. Sitten riidellään ja kirotaan. Mieheni kunniaksi on sanottava, että hän ainakin yrittää siistiytyä eikä hermostu, jos joskus valitankin likaisista kalsareista pöydällä tai ruskeasta vessanpöntöstä. Valittakoon sitten vastineeksi minun epäsiisteistä tavoistani, joita kyllä löytyy.

Kohta nro 4: Suhteeseen tulee arki yhteenmuuton jälkeen. En tiedä, miten sitä voisi estää, mutta se vain käy niin. Eikä se välttämättä ole huono asia, kun ensi shokista pääsee yli. On oikeastaan ihan hauskaa olla yhdessä päivittäin: katsella telkkaria, tehdä ruokaa, nauraa samoille jutuille ja käydä yhtä aikaa nukkumaan.

Kohta nro 5: Jos sulla on paha päivä, puolisosi todennäköisesti tulkitsee sen johtuvan hänestä. Joskus sitä vain kaipaa omaa tilaa, jolloin saa murjottaa, marmattaa ja vihata itseään. Toisaalta, kun toinen vaatii kertomaan, mikä mättää, pahasta mielestä pääsee nopeammin yli.

Marmatuksesta huolimatta olen tyytyväinen siihen, että uskalsimme ottaa sen ratkaisevan askeleen.